Juniorvoittaja 2007

JÄKÄLÄKUMMUN ONPA SOMA

ERI x 1, EH x 4, H x 1, ROP-pentu x 1, KP x 1
lonkat C/C, kyynärät 0/0
Somalla ikää kuvissa 2 vuotta 3 kuukautta sekä 2 vuotta 6 kuukautta

Soma KoiraNET jalostustietojärjestelmässä | Soma Lappalaiskoiragalleriassa

FIN KVA, FIN MVA BH Lecibsin Kultakuono C/C » Lappalaiskoiragalleria	FIN MVA Fidelis Roastil A/A	FIN MVA Kiedalas Cerrih A/A
		FIN MVA Heldalan Kuksa
	Lecibsin Catja C/B SERT » Lappalaiskoiragalleria	Naavapirtin Nuuska C/C
		Lecibsin Colina A/A
Jäkäläkummun Davvebiegga B/B ERI » Lappalaiskoiragalleria	Orso-Farm Otva C/B » Lappalaiskoiragalleria	FIN MVA Orso-Farm Jussa B/B
		Orso-Farm Yölysti B/B
	Jäkäläkummun Silmänilo A/A SERT	FIN MVA Rahkis Lapin-Loituma B/B » Lappalaiskoiragalleria
		KANS MVA, FIN MVA, N MVA Jäkäläkummun Kamomilla A/A » Lappalaiskoiragalleria

Tapahtuipa eräänä iltana...
Näin meille ihmisille käy pentujen kanssa;
kuhiseva lauma pieniä, räksyttäviä, pomppivia pentuja
- ja yksi niistä on ylitse muiden.
Sinun pentusi.
- Pam Brown

Miten päädyttiin suomenlapinkoiraan ja Somaan?

Toisen koiran hankinta oli ollut jo pidemmän aikaa tiedossa, mutta sen rodusta ei vain ollut mitään tietoa. Kävin rotuja läpi, koska sen piti olla sopivan kokoinen, ei kauhean suuri, kerrostaloon ja lapsiperheeseen sopiva. Sen lisäksi mitä ehtoja isäni ja äitipuoleni antoivat, tahdoin rodun, jonka kanssa harrastusmahdollisuudet olivat hyvät.

Koska perheessä oli ennestään jo shetlanninlammaskoira, oli sellaisen hankinta seuraavaksikin koiraksi jotenkin looginen valinta. Täyttihän se suurin piirtein kaikki vaatimuksetkin, sekä se oli ennestään tuttu rotu jo. Löysimmekin isäni kanssa sopivan kasvattajan, kennel Double Hug'sin Minnan, jolta oli tulossa meitä kiinnostava pentue. Valitettavasti kyseinen narttu kuitenkin jäi tyhjäksi, jolloin Minna ei vielä tiennyt aikoiko yrittää samoilla vanhemmilla vielä uudestaan myöhemmin. Päätin ottaa koiran hankinnassa takapakkia, ja jäin miettimään rotuja uudestaan.

Joulukuussa 2006 päätin, että katselen rotuja uudestaan. Näyttelyssä koin ahaa elämyksen seuratessani hetken suomenlapinkoira - kehää. Olinhan haaveillut sellaisesta kymmenvuotiaasta asti, mutta siihen mennessä olin katsellut rotuja oikeastaan vain FCI ykkösestä. Samaan aikaan Isabella (kennel Taikavirran) ehdotti minulle sijoitukseen koiraa, suomenlapinkoiraa. Yhdistelmää hetken tutkittuani tulin siihen tulokseen, että tässä olisi minun koirani vanhemmat.

Helmikuussa 2007 kannoin kotiin kymmenviikkoisen suomenlapinkoiratytön, Jäkäläkummun Onpa Soman.

Neiti Näpsästä kerrotaan

Jo ensi tapaamisellamme Isabellan luona Keravalla kahdeksan viikkoisena Soma osoitti olevansa utelias ilopilleri, joka jääräpäisyyksissään yritti kaikista kielloista huolimatta järsiä villasukkaani. Kovalla pienen koiran tarmolla Soma sai rääkätä ja olla kiusana Isabellan kahdelle koiralle, mäyräkoira Tarulle (Freckle-Face Octavia) ja suomenlapinkoira Enjalle (Fidelis Pikku Apulainen) ensimmäiset kaksi viikkoa luovutuksen jälkeen, koska se asui kaksi viikkoa Isabellan kanssa, ja saapui meille sitten kymmenen viikkoisena karvamöykkynä.

Saavuttuaan meille Soma sai uuden leikki kaverin ja rääkkäyksen kohteen Nallesta, joka tosin ei ollut niinkään innostunut uudesta kaveristaan. Soma tykkäsikin usein napostella aikansa kuluksi Nallen housu- ja häntäkarvoja. Nelikuisena nokkelana tyttönä Soma keksi itsellensä uuden ajan viihteen: se alkoi kauhea kauhaa vettä vesikulhosta lattialle, niitä olikin sitten kiva siivoilla.

Jääräpäisyydestään huolimatta Somaa ei voi kuvailla kovaluontoiseksi. Vuosien aikana Soma onkin osoittautunut yllättävän pehmeäksi kaveriksi. Pehmeys onkin ollut hyödyksi koulutuksen osalta, Somalle on ollut helppo opettaa uusia asioita. Soma muistaa myös helposti kokemansa pahat asiat, esimerkiksi Soma on osoittautunut epäluuloiseksi toisia koiria kohtaan sen jälkeen, kun sen päälle koirapuistossa karkasi toinen koira.

Huonoista tavoistaan ja kokemuksistaan huolimatta Soma on aivan mahtava koira. Se suhtautuu uusiin seka vanhoihin tuttuihin ihmisiin aina samalla innolla ja rapsutuksia kovasti odottaen. Se onkin kovin huomion kipeä kaveri, mamman oma pikku prinsessa.