Alkujaan
ajattelin, että tottelevaisuuskoulutuksesta ja –
kokeista, eli tokosta, tulisi minulle ja Somalle sellainen pieni
sivutoiminen harrastus kaiken muun keskellä. Viimeisen vuoden
aikana tokosta on kuitenkin muodostunut meille se harrastus numero
yksi.
Tokon ihmeelliseen maailmaan sukelsimme lopulta vuoden 2009
keväällä, kun pääsimme
mukaan tokokisoihin
tähtäävään
ryhmään treenaamaan. Tarkoituksena olisi suorittaa
tokodebyyttimme virallisissa kisoissa viimeistään
tämän vuoden aikana, koska sinnehän olemme
tässä jo melkein pari vuotta
tähdänneet, joskus enemmän tai
vähemmän aktiivisesti.
Tokokoirana Soma on ollut suhteellisen ihanteellinen: se on ollut haasteellinen, mutta kun se on jotain oppinut, niin se on sen myös osannut. Soman vilkkaus on tuonut haastetta, koska se on aina välillä hankala saada keskittymään nimenomaan olennaiseen. Vaikka Soma onkin vilkas kaveri, niin sillä on suuri halu tehdä ja oppia uutta: tämän takia Soma on mainiokaveri tokokentille.
Tavoitteenamme tälle vuodelle on aloittaa kilpaileminen, mahdollisesti myös hankkia alokasluokan koulutustunnut, eli TK1. Kilpailemisen lisäksi olisi tarkoitus ryhtyä pohjustamaan jo avoimenluokan liikkeitä.
Näyttelyt
olivat itsestään selvä harrastus, jo ihan
sen vuoksi, koska Soma on sijoituskoira. Virallisten
näytelmien lisäksi käymme
epävirallisissa match show’eissa, eli
mätsäreissä muistelemassa aina silloin
tällöin kehä
käyttäytymistä ja
pitämässä hauskaa, välillä
ihan menestyksen kera.
Vaikka Soma tuntuu pitävän kehässä
olemisesta, ei siitä koskaan tule suurta
näyttelytähteä, yhtenä
syynä sen karvattomuus, josta tulee aina huomautuksia
arvosteluun. Sekä toisena syynä se, että
sekä minä että Soma pidämme, kun
pääsemme tekemään ja
menemään. Vaikkei Soma kummoinen
näyttelytähti olekaan, tuntuu se nauttivan, kun saa
olla kaikkien huomion keskipisteenä, joten siinä on
meille yksi hyvä syy käydä aina
välillä näyttelyissä.
Mitään tavoitteita en ole asettanut, pikemminkin tarkoituksena olisi kiertää muutama virallinen koitos vuodessa, pää asiassa lähiseudullamme.
Soman kanssa olemme touhunneet muutakin. Viime keväänä aloitimme pyöräilyn, jota olisi tarkoitus jatkaa omaksi iloksemme, ja kunnon kohottamiseksi, myös tänäkin vuonna.
Haaveissani on suorittaa Soman kanssa joskus käyttäytymis- eli BH-koe, vaikka emme Soman paukkuarkuuden takia koskaan virallisesti pk-lajeihin tutustukaan, mutta omaksi iloksemme. PK-lajien tapaan, myös agilitystä on muodostunut meille sellainen vapaan ajan oma pikku kiva lisä, koska Soman lonkkien takia kisaamisesta ei tulisi mitään, koska kokonsa puolesta Soma kuuluisi maxi – luokkaan. Mutta kukapa meitä vapaa-ajalla kieltäisi omaksi iloksi harrastamasta?
Harrastuskaverina
Soma on ollut hyvinkin miellyttävä. Sen kanssa on
saanut kokeilla monenlaista lajia, ihan vain kokeilu mielessä
ja katsoa, mikä olisi se ”meidän”
lajimme. Soma on ollut nopea oppimaan, niin halutessaan, josta onkin
ollut erityisesti hyötyä tottelevaisuuskoulutuksessa.
Meidän harmiksemme Soman lonkat ja sen paukkuarkuus hieman
rajoittavat harrastusmahdollisuuksia, muttei se silti
nykyisissä harrastuksissa menoa haittaa.