Meillä on kesä!
Tosin, jos säätiedotuksia on uskominen, niin nämä kesäsäät loppuvat lyhyeen. Vaikka en mikään kuumien säiden ihminen ole eikä Soma kuumien säiden koira, niin eipä ole kiva jos hirmu kylmäksi vetää. Kivahan tuolla on auringossa kävellä, tosin jos taas hirmu kuuma niin ei kiva. Nytkin on muutaman päivän ajan kyllä ollut aika tukalaa. Tosin iltasin on mkava ollut käydä iltalenkillä, usein vielä sadekuuron jälkeen, kun ilma on raikas. Ah, kesä.
Tosiaan, osittain ehkä kesähuumassa tai jotain, niin sivuille vaihtui uusi ulkoasu jonkun aikaa sitten jo. Silloin en jaksanut kauheasti mitään lörpötellä blogiin, jos nyt. Sivut muuttuivat oikeastaan pelkäksi blogiksi, pientä esittelyä on vielä sivuilla, mtta vähän supistin sivuja pienemmiksi. Ainakin yritin 
.
Muutaman sanan voisin mainita meidän ohituksista. Niitä on siis tullut treenattua hurjastikkin. On tämä sää siihenkin antanut vähän jaksamista 
. Ihan kiitettävästi on mennyt, mutta vielä paljon treeniä tarvitaan.
Muutaman kerran olemme päässeet ihan hiljaa koirien ohi. Menetelmänähän meillä on se, että kun Soma aloittaa väyhväyh:n, niin käännytään saman tien tulosuuntaan, ja kävellään sinne kunnes Soma rauhottuu. S:n ruhotuttua, niin naks naksttimesta ja jatketaan naksuttelua, ja jos alottaa uudestaan, niin naksutus loppuu ja käännös takasin. Ja uudestaan, ja näin ollaan sitten päästy muutamaan otteeseen jo melkein mallikelpoisesti ohi! Lopuksi ja jos käsiä on ohituksessa vapaana, niin saa namia sitten palkinnoksi.
Meidät saattaa muuten nähdä pyörähtämässä Helsinki KV:ssa alias Aptus Show:ssa tapahtumaehässä kotimaisten rotujen esittelyssä. Ainakin olen lupautunut Soman sinne viemään, ellei nyt sitten jotain yllättävää ilmene. Siellä siis törmäillään 
.
Soma yökyläilemässäSoma pääsi eilen yökyläilemään isäni ja äitipuoleni luokse. Yökyläily tapahtui aivan ekstemporee, kun alkujaan oli tarkoitus, että Soma menee vain siksi aikaa hoitoon, kun minä ja Joonas käymme terveyskeskuspäivystykseen minun päänsärkyni johdosta (jossa sitten todettiinkin minulla poskiontelontulehdus)…
No, koska tänään on äitienpäivä, meinasi se sitä, että suunnitelmiin kuului äitini haudalla käynti ja siitä isälleni käymään. Koska koiraa ei hautausmaalle saa viedä, niin päädyimme ratkaisuun, että Soma viettää yökyläilyreissun Kontulassa.
Oli kyllä aika omituinen nukkua kotona ilman Somaa. Ja nyt on kyllä mukava olo kun on oma hauva kotona . Kiitos isälleni ja Outille Soman hyvästä hoivasta.
Uusi ilme (taas…)Haha, jonkun ehkä pitäisi kertoa minullekkin, ettei sivujen ulkoasua tarvitse vaihtaa joka päivä. Okei, syynä on oikeastaan ollut vain se, etten ole onnistunut saamaan sivuille juuri sitä minulle mieleisintä ulkoasua. Jos nyt tämä vaikka pysyisi. Sainhan ihan tarpeeksi tapella taas tuon svulootan paikalle saamisen kanssa. Täytyy toivoa että tämä toimisi nyt sitten kiitettävästi. Ainakin omalla IE:llä ja Safarilla tämä näyttäisi toimivan moitteettomasti, toisin kuin se keltainen. Mielipiteitä otetaan vastaan
Uusia herkkuja peliinPäätettiin sitten olla hivenen taloudellisemmalla kannalla Joonaksen kanssa, joten valmistin itse Somalle uudet herkut, kun treeniliivin taskuista erinäköiset ja kokoiset yms namit loppumaan… Ties mihin ne ovat kadonneet, tainnut Soma saada vähän liikaa herkkuja.
Mutta kuitenkin. Valmistin itse herkut, kun löysin Koirat.comista helpon oloisen reseptin, johon tarvittiin vain munia, kaurahiutaleita ja jauhelihaa. Ja kyllä muuten oli helppo ja nopea tapa tehdä koiralle nameja, joiden eteen koira tekee melkeinpä mitä vaan! Kyllä muuten tuntuu hyvältä, kun onnistui herkkujen kanssa niin hyvin, eipä ollut turha kokeilu .
Kokeiltiinpa uusia herkkuja sitten ihan käytännössä: treenatessa ja ohituksissa. Tai pitäisikö sanoa enemmänkin, että perässä kulkiessa. Mutta parempi sekin kun ei mitään. Nimittäin ainoassa kunnon ohituksessa ei olisi ollut mitään apua mistään namista, kun vastaan tuli tyttö cockerinsa kanssa, ja jostain syystä tämä toinen osapuoli ei katsonut tarpeelliseksi sitten ottaa koiraa lyhyelle, huuto ja vetohan siitä vain alko, mutta ei voi kun toivoa että seuraavalla kerralla paremmin.
Toinen näistä meidän “ohituksista” oli siis oikeastaan pidemmän aikaa perässä kävelyä. Kävelimme pitemmän matkaa pikku pojan ja koiran perässä. No, enpä ollut varma onko koira pojan hallinnassa täysin, joten pyrin pitämään Soman niin hiljaa kuin mahdollista. Pakko myöntää että suhteellisen hyvin onnistuimme! Naksuttelin Somalle hyvästä käytöksestä ja välillä annoin sitten superhyvääuuttaherkkua, ja näin päästiin hiljaa hyvän matkaa. Jostain syystä kuitenkin Somalla on välillä vähän tapana, kuten nytkin, että kun namin saa, niin ryhtyy haukkumaan. En sitten tiedä miten tästä päästään eroon. Vinkkejä?
Otimme sitten myös sitä tokoa vähän. Sivulle tulo ja seuraamista. Sekä yksi luoksetulo. Sivulle tulo oli vino, joten sitä jouduin muutaman kerran pyytämään uusiksi, ennen kuin oli siedettävä. Seuraamisessa otin nyt niitä käännöksiä, jotka eivät ole toimineet. Paremminkin olisi voinut mennä, joten pitää treenata. Eiköhän se sillä sitten.
Luoksetulo oli oikeastaan ainut joka meni kehuttavasti. Vauhtia on, sitä tosin voisi taas ehkä yrittää lisätä. Mutta kattellaan mitä saadaan aikaseksi. Jos nuo phitukset saadaan ennen syksyä kunnolla hallintaan, on sitten pennunkin kanssa helpompaa. Ja ylipäätänsä helpompaa. Samalla voisin taas tehostaa perusaseennon oikeaa paikkaa ja seuraamisen käännöksiä .
Naksuttelua ja tokoiluaOlemme Soman kanssa ottaneet ihan uuden käytännön palkkaamiseen: naksuttimen. Ja nyt on pakko sanoa, että ymmärrän paremmin heitä jotka naksuttimen puolesta allekirjoittavat! Se on huomattavasti tehokkaampi kuin perussana palkat, ainakin meillä. Soma kun on päättänyt, että hyvä sana on yhtä kuin vapautus, ja kehuessani sanallisesti niin se lipsahtaa sieltä aina. Mutta nyt naksun kanssa on ollut paljon hyödyllisempää, kun naksahduksella on voinut liikkeenki aikana osoittaa, että Soma tekee niinkuin pitääkin.
Otimmekin maanantaina tokoa eka kerran naksun kanssa. Ainakin itse pidin, tosin Soma olisi voinut mennäparemminkin. Harjoituksen puutetta kenties? Otimme aika perussetin, eli perusasentoa, seuraamista ja liikkeistä jääntiä.
Perusasento on Somalla halussa, tosin vielä välillä joutuu ottaa uusiksi, kun S joko tulee vinoon tai liian kauksi tai liian taakse. Mutta harjoittelua harjoittelua! Seuraamista otin sekä hihnassa että ilman. Mukaan otin käännöksiä vasempaan sekä oikeaan ja muutaman täykkärin. Vasempaan ja oikeaan käännökset vähän jumittavat: S joko jää jälkeen tai pudottaa kontaktin. Täyskäännös onnistuu jo onneksi hyvin. Otin vapaana myös vähän juoksua, mutta siinä on täysin sama ongelma kuin käännöksissä. Lieneekö sitten näyttelyistä perua, kun siellä pitää ravata ilman katsekontaktia… Pitää varmaan lähteä näihin molempiin taas imuttamalla, jos sillä onnistuisi.
Jostain syystä meidän liikeestä jäännit tökki. Soman pravuuri maahan jäänti liikkeestä ei meinannut millään onnistua. Joka kerta kun sanoin maahan, niin Soma jäi seisomaan… Otin useamman kerran uudestaan ennen kuin liike viimein onnistui. Mistä sitten johtui, koska äänen paino ei kuitenkaan ollut sama kuin seiso käskyssä.
Mukaan vähän myös uutta ulkoasua, koska kaipasin sivuille vähän väriä, onhan se kesä (ainakin ajallisesti) ihan nurkan takana jo!
