Tapahtumarikas viikonloppuEilen aamulla suuntasimme nokkamme kohti Helsingin Rajasaaressa sijaitsevaa suurta koirapuistoa, eli Koirasaarta kohti. Meni hetki ennen kuin perille löysimme. Olinhan minä siellä Soman kanssa kerran aikaisemmin käynyt, mutta noin pari vuotta sitten, niin enpä reittiä kunnolla muistanut. Mukana oli koko poppoo: minä, Soma, Nalle, isäni, äitipuoleni ja totta kai kamera.
Koirilla oli hauskaa. Soma pääsi uimaan, ja Nalle pääsi pitkästä aikaa juoksentelemaan vapaana. Molemmat koirat tulivat hyvin kutsuttaessa luokse, Nalle aluksi vähän hangoitteli vastaan mutta kyllä se sitten lopulta tuli hyvin, kun tajusi, ettei joudukkaan aina kiinni, kun kutsutaan luokse.
Soma oli oikein kivasti, ja kun lähdettiin pois, niin vastaan matkalla autolle tuli muutama koira, ja S meni nätisti ohi, ilman haukkumista ja mitään! Oli ihan mahtava fiilis, ehkä pitää ryhtyä käymään taas useammin koirapuistoissa niin että on kavereita paikalla.
Vaikka kamera olikin mukana, niin eipä tullut kuitenkaan yhtään kuvaan otettua, aika harmi, mutta sääkin oli aika huono, ettei monikaan kuva olisi onnistunut.
Tänään iskä heitti ihanana ihmisenä minut ja Soman puolen päivän aikoihin Ojankoon, jotta pääsin taas treenaamaan ihan kunnolla. Tälläkin kertaa otin kameran mukaan, ja tälläpä kertaa tuli otettua kuviakin.
Ekana otin tokoa: seuraamista hihnassa ja ilman, liikkeestä jäänitiä, hyppy ja luoksetulo. Seuraaminen hihanssa onnistui ihan kivasti, otin pysähdyksiä ja käännöksiä molempiin suuntiin ja täyskäännöksiä myöskin. Ilman hihnaa tulos ei ollut ihan niin hyvä, Soma vähän jätätti ja jäi lopulta seisomaan paikalleen. Otin monta kertaa uudestaan ja sain muutamia käännöksiä ja pysähdyksiä tehtyä lopulta. Nyt jää sitten liikkeestä jäännit vähän tauolle.
Tein molemmat jäännit: sekä seisominen että maahan meno. Seisomisessa kun palaan sen sivulle, niin Soma ennakoi, ja menee istumaan. Tein sitten sitä, että en mennytkään siihen kohtaan, että se istuisi suoraan perusasentoon vaan jäin eteen päin, ja siitä sitten käskin uudellen sivulle. Pitää tähän kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota! Maahan meno onnistui perinteiseen tapaan hyvin, tässä kin meinasi ennakoida, mutta tiukka käsky maahan, niin jopas loppui ennakointi.
Hyppyyn olen kaavaillut uutta käskyä, ja yritin opettaa sitä tänään. Jostain syystä hypyn opettaminen on itselleni ihan vierasta, joten vähän takkuilee. Täytyy otta kaikki laudat pois, ja pikku hiljaa nostaa oikeaan korkeuteen. Palkan olen siirtänyt esteen toiselle puolelle alustalle, josko tällä saisi lisä intoa siihen hyppyyn.
Luoksetuloon on tullut vauhtia! Hyvä niin, kaikki työ ei ole mennyt hukkaan. Ja tulipahan koira heti ekakäskyllä oikeaan paikkaan. Eipä voisi taas olla ylpeämpi koira.
Otin myös hieman agiesteitä, tosin meni koko juttu ihan nuuskutteluksi. Aalle Soma meni hyvin, ja saimpahan hyviä poseerauskuvia Somasta esteen päällä. Täytyy muokata kuvat vielä uudestaan, koska aikaisemmat menivät kovin huonolaatuisiksi jostain kumman syystä, en tiedä miksi.
Kävelin Soman kanssa Ojangosta kotiin, ja matkalla tuli muutama ohitus, yksi meni hyvin, kaksi muuta vähän penkin alle. Toinen meni sen takia, etten tajunnut sieltä metsän siimeksestä tulevan koira. Tilanteet sain hallintaan kovalla tiuskaisulla, mutta olisipa kiva saada ne menemään ihan kivalla äänellä, mutta ne kaikuivat ihan kuuroille korville sitten.. Treeniä tähän siis!
Treeniä ja ohituksiaTänään otin päivälenkillä tokoa pitkästä aikaan, ja tuli meille myös muutama ohistuskin vastaan. Ohitukset menivät ihan ok, sellaiseen perinteiseen tapaan, räyhättiin ja räyhättiin. Toisessa sainkin sitten jo suhteellisen hyvän kontaktin (vastaan tuli muuten ainakin minun silmääni lapinporokoira 
). Ohituskohde kääntyi autotallien joukkoon, ja ohitimme sen vielä kauempaa, jolloin sain Somaan kontaktin. Oli varmaan paras ohituksemme pitkiin aikoihin.
Treenasin seuraamista, sivulle tuloa, luoksetuloa ja jääviä. Mukavasti meni, seuraamiseen Soma ei oikein meinannut millään lähteä mukaan. Hihnaseuraamisessa ihan ok, mutta ilman hihnaa ei oikeastaan mitenkään.
Ensimmäisenä otin seisomaan liikkeestä jäännin sitten seuraamisen jälkeen. Ihan mukavasti meni, ensimmäisenä tarjosi maahan menoa, mutta toisella yrittämällä jäi hienosti seisomaan. Yritti kovasti ennakoida, ja mennä istumaan, ennen kuin sai luvan, sain kuitenkin lopulta sen menemään nätisti istumaan vasta kun lupa tuli.
Maahan meno liikkeestä sujui ihan mukavasti, siinäkin Soma ennakoi kun palasin viereen, niin istumaan, sain kuitenkin lopulta senkin sujumaan.
Luoksetulossa Somalla ei ollut vauhtia nimeksikään, kunnes lähdin peruuttamaan niin johan vauhtia löytyi.
Kokeilin vielä seuraamista luoksetulon jälkeen, mutta ei sitten oikein onnistunut, kun Soma jäi paikalle istumaan, oletti varmaan vielä tulevan luoksetuloja.
Nyt sitten niskasta kiinni, ohituksia ja tokoa treenaamaan, niin ehkä ollaan syksyllä viimein oikeasti kisaamassa. 
Tavoitteena nätisti hihnassaAsetan tälle vuodelle uuden tavoitteen, eli ryhdytään treenaamaan nätisiti hihnassa ohittamisia, ja sitä, ettei tairvitse haukkua, kyllä ne toiset koirat menee ohi ilman rähjäämistä.
Näillä näkymin pääsemme elokuussa vielä treenaamaan muiden “hihnavammasten” kanssa ohittamisia, ja tuota ennen oli ajatuksena, että jokainen pitää pientä päiväkirjaa siitä, että näkee, minkälaisissa tilanteissa tälläinen tilanne puhkeaa (meidän osallamme kaikissa ainakin vielä ). Mutta nyt alkaa kunnon treeni, ja kaikki tehdään, kävellään vaikka ojassa, jotta mennään nätisti ohi.
Lonkkia ja kyynäriä kuvaamassaTänään siis käväisimme kuvauttamassa viimeinkin Soman lonkat ja kyynärät eläinlääkäriasema Hertassa Helsingin Herttoniemessä. Henkilökunta oli todella mukavanoloista ja vastaanottavaa.
Ensimmäisenä Soma täytyi punnita, jotta tiedettiin minkälainen annos rauhoittavaa täytyi antaa. Soma noi noi ~16,5kg. Tunnetusti tyttö ei pysynyt paikallaan, joten tulokseksi saatiin vain noin arvo.
Somalle annettiin rauhoittavaa, ja pian rupesikin vaikuttamaan, pieni yökkä tytöltä pääsi kuitenkin, mutta muuten selvittiin hyvin.
Itse kuvaus tuntui kestävän ikuisuuden, me siis odottelimme toisessa huoneessa. Viimein eläinlääkäri tuli hakemaan meidät katsomaan kuvia. Ja huoneen lattialla Soma makasi kuin mato. Kuvat eivät lonkkien osalta olleet kauhean kivat, eläinlääkärit epäilivät että olisivat jotain B/D mailla, eli silloin Somalle ei koskaan teetettäisi pentuja. Kuulemma myös lonkkamaljat (tms.?) olivat Somalla aika ahtaat. Ja kyllähän kuvissa oli selkeä ero lonkkien välillä.
Kyynäriin toinen eläinlääkäri sanoi vain, että ovat ihan ok. Sitä en tiedä mitä meinasivat, mutta toivotaan, että ne olisivat sitten ihan kunnossa.
Lisään Soman tietoihin tulokset sitten, kun viralliset lausunnot ovat saapuneet Kennelliitosta.
Viimeiset treenitEilen tosiaan oli tämän kevään viimeiset ohjatut treenit, ja nyt siirrymme treenaamaan omatoimisesti. Siirrymme meidän treenisuunnitelmaamme: kerran viikossa Ojankoon ottamaan tokoa tai agilityä, tai miksei jopa molempia?
Ensimmäisenä oli vuorossa paikalla makuu, kestona minuutti.. Kuten pelkäsinkin, niin Soma ei pysynyt edes sitä, olin ehkä n. metrin päässä siitä, ja jouduin muistaakseni n. 3 otteeseen palauttamaan sen paikalleen. Eli kovaa treeniä tähän nyt sitten.
Paikalla makuun jälkeen oli vuorossa “rata”, johon kuului sivulle tulo, seuraaminen, liikkeestä maahan meno, liikkeestä seisomaan jäänti, luoksetulo, ja hyppy. Mira otti aikaa koko ajan.
Ensimmäisellä kierroksella menin ilman, että minulla oli kädessä nameja, ja tulos oli myös sen mukainen. Soma harhaili taas, meni seisomaan ja maahan kaksoiskäskytyksellä, luoksetulossa jouduin palauttamaan Soman moneen otteeseen paikalleen, ennen kuin saatiin liike suoritettua. Hyppykin meni penkin alle. Aikaa kului yhteensä noin 4,5 min.
Kun kaikki olivat suorittaneen radan, niin otimme uuden kierroksen. Tällä kertaa otin namit käteen, ja sainkin kaiken, paitsi luoksetulon ja hypyn suoritettua ekakäskyllä. Luoksetulossa jouduin vain kerran palauttamaan, ja hypyssä jouduin ohajaamaan Somaa kädellä, että meni. Mutta paransimme aikaa yhteensä kokonaisella 2 minuutilla!
Nyt alkaa operaatio nameista irti, koska kisoissakaan en voi nameja kädessä pitää! Eli kovaa työtä, mutta ei kuitenkaan liian tiiheällä menolla, rauhassa (minäkin yritän asian muistaa ).
