Luoksetuloa ja paikalle jääntiäTänään taas käveltiin jälkiliinan kanssa, tällä kertaa saimme kävelläkkin hyvän matkaa ihan ilman häiriötä, joka oli kyllä mukavaa. Oli aivan ihanaa katsoa Soman innostunutta ilmettä, kun se sai rauhassa juoksennella, vaikka narun päässä olikin.
Ja käskysanakin vahvistui taas monilla luoksetulo käskyillä, ja lihapulla palkkioilla. Koirasta ihan näki kun sen vapautti, että iloa riitti, ja niin riitti kun kutsuin taas luokse. Silmät oikein loisti, aivan kuin Soma olisi ajatellut “jee, lihapullia!!”. Oli kyllä niin iloa silmälle koko touhu 
.
Ja kaiken tämän jälkeen kun löysimme rauhallisen, hieman vähä lumisemman aukean, niin treenailtiin muita juttuja. Olen nyt innostunut treenailemaan näitä paikalle olo juttuja, sivulle tulon ja seuraamisen lisäksi. Ja meillähän on se, ettei paikalle ololle ole erillistä käskyä, vaan “maahan” ja “istu” on ne paikalla olo käskytkin samalla.
Somalla ei ollut kummempia vaikeuksi ymmärtää jäädä maahan menossa paikalleen, eihän se nyt aluksi kauhean pitkiä aikoja paikallaan pysy, mutta alkusekin. Matkakaan ei ole päätä huimaava, max. 1 metri on nyt aluksi ollut aivan riittävä väli matka meille, että mielenkiinto pysyy. Ja aika on ollut yleinsä se ~30 sekunttia maximissaan.
Istumisesta paikalle jääminen sen sijaan onkin ollut vaikeampaa. Soma olisi niin mielellään tullut perässä, kun kävelin kauemmaksi. Jouduinkin toistamaan monta kertaa saman, ennen kuin tyttö tajusi, että paikallehan siinä kuului jäädä, että lihapullia heruisi 
.
Otin myös perinteisiä sivulle tuloa ja seuraamista. Sivulle tulo sujui suhteellisen siedettävällä tavalla. Ei kuitenkaan niin kuin pitäisi. Jos Soma tulee sivulle oiekin päin niin väärään kohtaan jolloin saa korjata. Treeniä ja treeniä siis . Seuraaminen tuntuikin sitten ihan toisenlaiselta, kontakti pysyi, ja pysähdyttäessä osasi mennä jo suhteellisen omatoimisesti istumaan, pientä epävarmuutta oli, mutta kun rohkaisi, niin mentiin iloisesti .
Ja tähän loppuun on vielä kehuskeltava sillä, että tänään kaikkien treenailujen jälkeen kun olimme jo nokka kohti kotia, niin sivultamme tuli cavalier -rotuinen koira emäntineen, jolloin S oletettavastikkin aloitta haukkumisen, pomppimisen ja muun tyypillisen. Mutta kun vain naureskelin ja kerroin sille huvittuneesti kuinka tyhmältä se vaikutti, niin koira meni ihan hämilleen ja lopetti, jolloin isot kehut oli paikallaan. Ja kun sama koirakko siirtyi kävelemään perässämme, ja kun Soma aluksi vilkuili tiiheästikkin taakseen, niin jatkoin vain huvittuneisuuttani, jolloin S lopettikin vilkuilun ja käyttäytyi kuin heitä ei olisi ollutkaan!
Ja nyt kun kehuskelen, niin taitaa huomenna olla tiedossa kauheaa menoa koirien ohituksessa
LuoksetulotreenailuaNo niin, viimein sain ostettua Somalle valjaat, ja siinä samalla tuli ostettua 10 metriä pitkä jälkiliina, jotta voisi turvallisesti treenailla luoksetuloa. Olisihan koira koko ajan hallinnassa, ja hihnassa.
Valjaista koira ei ehkä ollut ihan niin innoissaan kun omistaja, mutta kyllä se kuitenkin siitä, yhteisymmärrykseen päästiin siitäkin, onneksi. Ja jälkiliina on Soman mieleen kovastikkin, pääseehän sitä kirmaamaan melkein kuin vapaana, onhan sitä pituttaa ihan tarpeeksi.
Luoksetuloon päätin nyt ottaa kaiken melkeimpä ihan alusta. Uusi käsky ja sun muuta. Onhan ne aikaisemmat tultu pilattua. Niin otetaan ihan alusta, niin on sitten helpompaa.
Se vähän aikaa mitä tänään kokeiltiin, niin meni mainiosti. Soma tuli hienosti luokse, ensiksi tietenkin kutsuin vain nimellä, ja kun melkein jo edessä oli, niin annoin käskysanan, näinhän se on fiksumpi tehdä. Jos vaikka tyttö ymmärtäisi jutun juonen.
Mutta kun Soma oli tottunut jo menemään pitkällä, niin kun joutui takaisin normaaliin hihnaan, niin oli kyllä vaikea ymmärtää olla vetämättä ensimmäiset pari minuuttia. On nimittäin aika hienoa, että nyt valjaiden kanssa, niin Soma ei ole juurikaan vetänyt..
Pientä ryhmätreeniäNo niin, nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä Soman kanssa lappalaiskoirien vapaa muotoisiin ryhmätreeneihin. Tällä kertaa Tuomarikylään. Paikka oli muuten oikein viehättävä, mutta kyllä sinne valoa olisi kaivannut. Mutta tällä kertaa sitten treenasimme vähän pimeämmässä.
No, kuten arvata saattaa, en ollut kerennyt suunnitella valmiiksi treenejä yhtään. Syyksi voisin sanoa, että olen ollut koulussa viettämässä hyvin pitkiä päiviä suunnitellen ja järjestellen tämän vuoden Wanhoja tansseja.
No mutta siis, itse treeneihin. Treenit onnistuivat hyvin omasta mielestäni. Nimittäin emme ole varmaankaan melkein puoleen vuoteen treenanneet ryhmässä, ja silti Soma kuunteli hienosti. Tosin, treenasimme aika syrjässä, ihan vain sitä varten, että keskittyminen kestäisi. Mutta vaikka hivuttauduimme pikku hiljaa lähemmäksi muita, niin keskittyminen säilyi.
Otimme tälläkin kertaa ihan perusjuttuja, sivulle tuloa, seuraamista, luoksetuloa, paikalla oloa ja sitten näitä istu maahan juttuja. Sivulle tuloa pitää treenata taas lisää, jotta siitä saadaan parempi, ja paikasta oikea. Seuraaminen sujui mallikkaasti, ainakin siihen nähden, ettei se ole pitkään kuulunut treenivalikoimaamme. Otin vähän pidempää matkaakin jo, ja hyvin Soma vasemmalla sivulla tuli, pitäen vielä katsekontaktiakin, hienoa! Ja osasi vielä kerran pysähdyttyämme niin laskea pepun maahan, eli hienosti menee. Istu- ja maahan käskyt ovat sellaisia jotka toimivat yleisestikkin hyvin, viime aikoina olenkin yrittänyt ottaa paikalla oloa, olen kyllä päättänyt, etten erillistä käskyä siihen ota, vaan maahan ja istu on sellaisia, että niissä pysytään niin kauan kunnes lupa lähteä tulee. Maahan käskysn kanssa tuo onnistuukin, pydtyn pitämään jo suhteellista välimatkaa, ja ehkä noin puolen minuutin aikaa, ennen kuin palaan Sn luokse, mutta sen sijaan istu -käskyn kanssa pitää vielä opetella sitä, mutta kyllä sekin siitä vielä
Hyvää syntymäpäivää Nalle!
Oksentelua…Onhan siitä kohta melkein vuosi, kun Somalla oli todella paha oksennus putki, ja nyt on tyttö ruvennut taas oksentelemaan. Tuo alkoi ehkä noin pari päivää sitten, silloin kun uusi pussi samaa ruokaa, jota ollaan nyt jo hyvän aikaa syöty, ostettiin..
Ensimmäisenä tulee mieleen, ett josko se johtuisi tuosta pussillisesta ruokaa, jos se olisi esim. vaikka pilaantunut tai jotain. Tosin, mitä on sitä ruokaa nuuhkutellut, niin ei ainakaan haise erikoiselta, ihan normaalilta. Mutta voihan tuossa ruuassa silti jotain vikana olla. Eli, huomen aamulla tyttö saa Nallen ruokaa, ja jos oksentelu jatkuu niin se on paastolle. Ja sitten pitääkin harkita taas eläinlääkärillä käyntiä.
Viime vuonnahan epäiltiin, että Somalla voisi hyvinkin olla munuaisissa, tai jossain sen suuntaisissa jotain ylimääräistä, koska oksenteli niin paljon. Mutta koska oireet menivät antibioteilla ohi, ja oksentelu loppui, todettiin sen olleen vain vatsatauti..
