Paikalla oli ihan mukavasti porukkaa. Isoihin koiriin ilmottautui yhteensä 21 koiraa, eli ei kauhean paha määrä odotella. Itse olimme siinä alkupäässä numerolla 9, ja pariksemme saimme kehään dobermanni uros. Soma loisti taas liikkeissä, oikein oli ilo juosta sen kanssa kehässä. Seisominenkin sujui siihen asti, kunnes tuomarimme, Annika Ekström, tuli kopeloimaan. Kävi nimittäin niin, että pitkän tauon jälkeen sekä omistaja että koira oli ruosteessa, niin enpä sitten muitanut että miten Soman kanssa pitikään oikeasti siellä kehässä tehdä kun tuomari tulee.
Hyvin kuitenkin meni, vaikka ruosteessa oltiinkin. Valitettavasti parillamme ei sujunut niin hyvin, ja juuri ennen kuin tuomari ryhtyi jakamaan punaista ja sinistä, niin pääsi dobermanni sitten melkein hyökkäämään Soman kimppuun. Somahan tästä totta kai pelästyi jälleen kerran. Ja näitä vastoinkäymisiä kun nyt ei tarvitsisi juuri ennen lähtöä tulla! Punainen nauha meille sieltä sitten tuli, siitä jo oltiin tyytyväisiä.

Jokunen tovi kerkesi vierähtää ennen kuin päästiin punaisten kehään. Kehään tuli yhteebsä 11 koiraa, ja Somalle oli jäänyt pieni epävarmuus aikaisemmasta ja muutenkin tylsyys rupesi painamaan, niin Somakin aukoi sitten kauniisti äänihuuliaan siinä. Kehässä tuomari juoksutti koirat ympäri kahdessa erässä, me juoksimme ensimmäisen ryhmän viimisenä. Nyt Soma ei oikein enää liikkeissäkään loistanut, kun piti sitä vähän haukahdellakin.
Tomari otti yhteensä 6 jatkoon, ja mukavaksi yllätykseksemme olimme myös Soman kanssa tässä kuuden joukossa! Hienosti se Soma meni siinäkin, kun tuomari teetti kaikille vielä edes takaisen ja juoksutti vielä ympäri. Sijoituksille emme kuitenkaan yltänyt, mutta tähän oltiin jo tyytyväisiä! Tosin parikehän tapahtuma jäi vähän kaihertamaan, mutta eiköhän me siitäkin toivuta Soman kanssa!

Nyt olisi haaveina ilmoitella Somaa muutenkin enemmä näytille, tosin ensin pitää selvitellä koulusta, että mitenkäs tälläiset jutut sieltä hoituu.

Ja tähän kaikkeen hullun mylläkkään, on Soma ruvennut pudottamaan karvaa, ja välillä jopa vaikuttanut, että sieltä ne juoksut ovat kovalla rytinällä tulossa! Siihen ei voi sanoa kuin apua. Tunnetusti Soma aloittaa juoksut aina huonoimpaan aikaan, joten tässä tapauksessa kyseessä olisi juuri ensi viikolla tai viikko pari muuton jälkeen. Koska koulun asuntolassa on se tilanne, ettei asuntolaan saa viedä tai vaihtoehtosesti siellä ei saa olla juoksuista narttua. Jolloin se meinaa minun ja Soman kannalta aina juoksujen ajaksi Soman kuono suuntaa takaisin Helsinkiin isälleni ja äitipuolelleni hoitoon.

Meillä ollaan kovasti jatkettu hihnakäytöksen harjoittelua, nyt ollaan saatu ohituksiakin menemään välillä ihan siedettävästi. Vieläkin on kauheaa hauhauräyräy – menoa, mutta välillä Somalta jopa löytyy korvat päästä, ja se kuuntelee käskyä “vasen”. Vetämistä ollaan nyt hallittu kuonopannan kanssa, sillä tavalla, että hyvästä käytöksestä (ei vedä, eikä rähjää), niin saa kuonopannan pois, ja vastaavasti, kun on huonosti ilman kuonopantaa, niin kuonopanta päähän. Tällä tavalla ollaankin saatu pidettyä hihnakäytöstä menemään parempaan suuntaan. Kuonopannan lisäksi on myös namit käytössä, eli hyvästä käytöksestä saa aina välillä namiakin. Tarkoituksenahan olisi saada vähän tuota hihnakäytöstä edustavammaksi ennen tuonne Kokemäelle lähtöä, eli meillä on kaksi viikkoa vielä aikaa, ja totta kai Kokemäellä jatketaan!

Eilen Soma pääsi myös riehumaan vakio riekkukaveri-Rommin kanssa. Ja Rommihan on siis pari vuotias saksanpaimenkoirauros. Meno oli taas hurjaa ja Soma oli taas aivan kuolan peitossa kun kotiin päästiin. Kamera tosin jäi kotiin, koska täällä Helsingissä sää on ollut koko ajan sen sorttista, ettei koskaan tiedä milloin ryhtyy satamaan. Eli ihan varotoimen piteellä jätin kameran ulkoiluttamatta.

Mutta tälläistä väliraporttia tällä kertaa

Alkuun voidaankin kertoa hyviä uutisia: meillä on Soman kanssa muutto edessä Kokemäelle. Ja tämä vain sen takia, että sain muutama viikko sitten postitse iloisen uutisen, että olen ensimmäiseltä varasijalta tullut hyväksytyksi Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston aikuislinjalle opiskelemaan maatalousalan perustutkintoa, linjanani eläinhoitajan ammatti. Eli elämämme muuttuu täysin, kun muutamme koulun asuntolaan, kauaksi kotoa. Mutta uskon, että me Soman kanssa tulemme kyllä siitä selviämään! Toivottavasti saamme Soman kanssa paljon uusia mukavia tuttavuuksia.

Hiljaiselon aikana on muutakin tapahtunut. Olemme Soman kanssa mökkeilleet viikon verran Ålön saaristossa perheen kanssa. Reissun aikana Soma sai uida yllinkyllin ja aukaisi se kesän punkkisaldonkin siellä. Saldoksi olemme tähän mennessä saaneet huimat seitsemän!

Soman tyylinäytettä kuivaamisesta

Soma ja velipuoleni Patrick

Olemme myös ruvenneet todenteolla treenaamaan taas hihnakäytöstä. Kaivoin vanhan nailonhihnan ja kuonopannan esiin, ja ruvennut treenaamaan S:lle käskyä “vasen”, jolla S:n täytyy kulkea nätisti ja rauhallisesti vasemmalla puolellani. Tämä on myös runsaan palkkauksen jälkeen ryhtynyt sujumaan hyvin. Tarkoituksena on ottaa se vielä ohituksiinkin käyttöön, kunhan saan sen vielä vahvistettua enemmän. Tarkoituksena olisi saada hihnakäytös edes vähän paremmaksi ennen kouluun lähtöämme, eli aikamoista pikavauhtia tässä vedellään eteenpäin, ainakaan vielä se ei ole kostautunut. Eikä toivottavasti myöskään kostaudu .

Tässä on yhtä sun toista kerennyt tapahtua. Suurimpana varmaan se, että muutimme vanhempieni luokse takaisin Soman kanssa, kun minun ja Joonaksen suhde ajautuikin sitten loppujen lopuksi karille. Täällä Kontulassa ollaan taas viihdytty hyvin, omaan kotiin muutollakaan ei ole kiire. Ensi syksy on minulle vielä avoin, töihin olen suuntaamassa, mutta opiskelujen osalta en osaa edes vielä sanoa juuta enkä jaata. Sen näkee myöhemmin lähdenkö aikuislukion puolelle lukemaan lukioni loppuun ja sitä kautta ylioppilaaksi.

Mutta koiramaisempiin juttuihin. Soman kanssa ollaan treenaamisesta pidetty hiljaiseloa oikein urakalla. Mitään intoa sellaiseen ei ole ollut, varsinkaan näillä säillä ei nyt mitään saa aikaiseksi, hyvä kun ulkona jaksaa edes olla. Tarkoituksena olisi kuitenkin ryhdistäytyä ja saada vikatkin liikkeet kuntoon ja suunnata vihdoin ja viimein kisaamaan. Saa yllä nähdä, että milloin tälläinen ihme tapahtuu. Tarkoitus ainakin olisi .
Myös näyttelyitä olen ajatellut. Viimeksihän me kehässä pyörähdettiin lokakuussa -09, Jyväskylän erkkarissa. Voittaja -10 – näyttely kiinnostaisi, siellä olisi mielenkiintoinen tuomari eikä ilmoittautumismaksukaan mikään mahdoton ole! Ehkä me siellä sitten.

Mutta siis. Viime päivinä olemme ystäväni kanssa käyneet kimppalenkeillä. 5. päivä kävimme Koirasaaressa, eli siis Rajasaaressa sijaitsevassa isossa koirapuistossa. Tässä vähän tunnelmia Soman, Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Nemon (Droplet’s Kind Of Barley) kuvina:

Rommi

Soma ja Rommi

Soma ja Nemo

Nemo

Viime viikonloppu oli perjantain ja lauantain osalta toimintaa täys, olihan se mukavaa vaihtelua. Perjantaina kauheassa paahteessa suuntasimme matkamme kohti Kontulan ala-asteen kenttää, oli sovittu tokotreffit Amyn ja suomenlapinkoira Sansin (Tornado Eagles Roxette) kanssa. Valitettavasti Amy ja Sansi saapui paikalle puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta, ja mehän kerettiin sitten treenata jo siihen mennessä, Joonaksen kuvatessa, ja totta kai vielä riehuttaa Somaa palkaksi: joten meillä oli jo väsähtänyt koira kun he saapuivat paikalle, meiltäpä jäi sitten häiriö pois. Joonas onnistui ikuistamaan Soman tokoilusta noi 200 kuvaa, joten nyt tein pienen “sarjakuvan” jokaisesta liikkeestä, loput kuvat löytyvät kuvagalleriastamme.

Kaikki kuvat Joonas Valtonen

Viime viikkoiset tokot olivat kyllä aika harvinaista herkkua: Soma tuntui menevän melkein kuin unelma. Se antoikin kovan rohkaisun suunnata kisoihin. Tosin kun ei olla estehyppyä otettu ties milloin viimeksi niin ei sen takia sitten tokoihin mennä. Katsotaan jos kuitenkin syksyllä päästään starttaamaan!
Seuraamiset sujuivat mainiosti, tosin juoksukohdat tuottivat jälkeen jäämistä, mutta sitä korjataan imuttamalla, niin eiköhän sekin saada vielä kuntoon . Liikkeistä jäännit onnistuivat, tosin ekayrittämällä maahan menossa Soma jäi taas seisomaan, mutta muuten meni hyvin. Luoksetulo oli ihanan vauhdikas. Paikkamakuussa Soma kesti hyvin, kun menin noin 20 metrin päähän (taisi kyllä olla enemmänkin…), tosin en täyttä 2 minuuttia ollut, mutta ainakin kesti taas sen matkan, hienoa hienoa!

Lauantaina käväisimme Aptus Show’ssa suomalaisten rotujen esittelyssä. Onneksemme saimme molempiin suuntiin isältäni autokyydin, niin ei tarvinnut lähteä julkisilla leikkimään. Paikan päällä Soma oli nätisti, vähän kyllä meinasi näppästä kuonosta suomenpystykorva-esiintyjää, kun taisi olla liian tunneksiva pystykorvaherra. Mutta muuten meni hienosti. Kehässä meni vajaa kymmenen minuuttia ja meidän osaltamme oli vain juoksua kun olimme roduista viimeisenä. Meitä oli kaksi lapinkoiraa, niin saivat katselivat paremman näkemyksen rodusta sitten .

Eilen kävimmekin yhdessä ystäväni, hänen saksanpaimenkoira Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Joonaksen sekä Soman kanssa lenkillä. Siinä saikin hyvää ohistustreeniä ja muutenkin treeniä kun piti koko ajan Soman kävellä nätisti kun Rommi oli vieressä koko ajan. Jouduimmekin moniin ohitustilanteisiin, mutta yllättävän hyvin niistä selvittiin! Kerrankin riitti kun muutamaan kertaan vain totesi, että ei. Oli kyllä aika voittaja -fiilis, kun huomaa kuinka ohitustreeni kerrankin tuottaa tulosta.

Kauhean vimman takia sivuille tuli taas uusi ulkoasu, joka tosin on vihdoin ja viimein sitä, mitä olen pitkään ulkoasulta halunnut.

Tosin, jos säätiedotuksia on uskominen, niin nämä kesäsäät loppuvat lyhyeen. Vaikka en mikään kuumien säiden ihminen ole eikä Soma kuumien säiden koira, niin eipä ole kiva jos hirmu kylmäksi vetää. Kivahan tuolla on auringossa kävellä, tosin jos taas hirmu kuuma niin ei kiva. Nytkin on muutaman päivän ajan kyllä ollut aika tukalaa. Tosin iltasin on mkava ollut käydä iltalenkillä, usein vielä sadekuuron jälkeen, kun ilma on raikas. Ah, kesä.

Tosiaan, osittain ehkä kesähuumassa tai jotain, niin sivuille vaihtui uusi ulkoasu jonkun aikaa sitten jo. Silloin en jaksanut kauheasti mitään lörpötellä blogiin, jos nyt. Sivut muuttuivat oikeastaan pelkäksi blogiksi, pientä esittelyä on vielä sivuilla, mtta vähän supistin sivuja pienemmiksi. Ainakin yritin .

Muutaman sanan voisin mainita meidän ohituksista. Niitä on siis tullut treenattua hurjastikkin. On tämä sää siihenkin antanut vähän jaksamista . Ihan kiitettävästi on mennyt, mutta vielä paljon treeniä tarvitaan.
Muutaman kerran olemme päässeet ihan hiljaa koirien ohi. Menetelmänähän meillä on se, että kun Soma aloittaa väyhväyh:n, niin käännytään saman tien tulosuuntaan, ja kävellään sinne kunnes Soma rauhottuu. S:n ruhotuttua, niin naks naksttimesta ja jatketaan naksuttelua, ja jos alottaa uudestaan, niin naksutus loppuu ja käännös takasin. Ja uudestaan, ja näin ollaan sitten päästy muutamaan otteeseen jo melkein mallikelpoisesti ohi! Lopuksi ja jos käsiä on ohituksessa vapaana, niin saa namia sitten palkinnoksi.

Meidät saattaa muuten nähdä pyörähtämässä Helsinki KV:ssa alias Aptus Show:ssa tapahtumaehässä kotimaisten rotujen esittelyssä. Ainakin olen lupautunut Soman sinne viemään, ellei nyt sitten jotain yllättävää ilmene. Siellä siis törmäillään .

Kokeiltiinpa uusia herkkuja sitten ihan käytännössä: treenatessa ja ohituksissa. Tai pitäisikö sanoa enemmänkin, että perässä kulkiessa. Mutta parempi sekin kun ei mitään. Nimittäin ainoassa kunnon ohituksessa ei olisi ollut mitään apua mistään namista, kun vastaan tuli tyttö cockerinsa kanssa, ja jostain syystä tämä toinen osapuoli ei katsonut tarpeelliseksi sitten ottaa koiraa lyhyelle, huuto ja vetohan siitä vain alko, mutta ei voi kun toivoa että seuraavalla kerralla paremmin.
Toinen näistä meidän “ohituksista” oli siis oikeastaan pidemmän aikaa perässä kävelyä. Kävelimme pitemmän matkaa pikku pojan ja koiran perässä. No, enpä ollut varma onko koira pojan hallinnassa täysin, joten pyrin pitämään Soman niin hiljaa kuin mahdollista. Pakko myöntää että suhteellisen hyvin onnistuimme! Naksuttelin Somalle hyvästä käytöksestä ja välillä annoin sitten superhyvääuuttaherkkua, ja näin päästiin hiljaa hyvän matkaa. Jostain syystä kuitenkin Somalla on välillä vähän tapana, kuten nytkin, että kun namin saa, niin ryhtyy haukkumaan. En sitten tiedä miten tästä päästään eroon. Vinkkejä?

Otimme sitten myös sitä tokoa vähän. Sivulle tulo ja seuraamista. Sekä yksi luoksetulo. Sivulle tulo oli vino, joten sitä jouduin muutaman kerran pyytämään uusiksi, ennen kuin oli siedettävä. Seuraamisessa otin nyt niitä käännöksiä, jotka eivät ole toimineet. Paremminkin olisi voinut mennä, joten pitää treenata. Eiköhän se sillä sitten.
Luoksetulo oli oikeastaan ainut joka meni kehuttavasti. Vauhtia on, sitä tosin voisi taas ehkä yrittää lisätä. Mutta kattellaan mitä saadaan aikaseksi. Jos nuo phitukset saadaan ennen syksyä kunnolla hallintaan, on sitten pennunkin kanssa helpompaa. Ja ylipäätänsä helpompaa. Samalla voisin taas tehostaa perusaseennon oikeaa paikkaa ja seuraamisen käännöksiä .

Otimmekin maanantaina tokoa eka kerran naksun kanssa. Ainakin itse pidin, tosin Soma olisi voinut mennäparemminkin. Harjoituksen puutetta kenties? Otimme aika perussetin, eli perusasentoa, seuraamista ja liikkeistä jääntiä.
Perusasento on Somalla halussa, tosin vielä välillä joutuu ottaa uusiksi, kun S joko tulee vinoon tai liian kauksi tai liian taakse. Mutta harjoittelua harjoittelua! Seuraamista otin sekä hihnassa että ilman. Mukaan otin käännöksiä vasempaan sekä oikeaan ja muutaman täykkärin. Vasempaan ja oikeaan käännökset vähän jumittavat: S joko jää jälkeen tai pudottaa kontaktin. Täyskäännös onnistuu jo onneksi hyvin. Otin vapaana myös vähän juoksua, mutta siinä on täysin sama ongelma kuin käännöksissä. Lieneekö sitten näyttelyistä perua, kun siellä pitää ravata ilman katsekontaktia… Pitää varmaan lähteä näihin molempiin taas imuttamalla, jos sillä onnistuisi.
Jostain syystä meidän liikeestä jäännit tökki. Soman pravuuri maahan jäänti liikkeestä ei meinannut millään onnistua. Joka kerta kun sanoin maahan, niin Soma jäi seisomaan… Otin useamman kerran uudestaan ennen kuin liike viimein onnistui. Mistä sitten johtui, koska äänen paino ei kuitenkaan ollut sama kuin seiso käskyssä.

Mukaan vähän myös uutta ulkoasua, koska kaipasin sivuille vähän väriä, onhan se kesä (ainakin ajallisesti) ihan nurkan takana jo!