Match show kutsuiNyt voin olla ylpeä taas itsestäni, kun sain kerrankin taas oikeasti Soman kanssa jotain muutakin kun perus lenkkeilyä ja lenkkitokoilua aikaiseksi! Lähdettiin nimittäin ihan extemporee Suomen Mittelspitz ry:n järjestämään match show:hun Vantaalle. Onnekseni sain isältäni molempiin suuntiin autokyydin, koska muuten en kyllä olisi koskaan oikeaan paikkaan edes löytänyt.
Paikalla oli ihan mukavasti porukkaa. Isoihin koiriin ilmottautui yhteensä 21 koiraa, eli ei kauhean paha määrä odotella. Itse olimme siinä alkupäässä numerolla 9, ja pariksemme saimme kehään dobermanni uros. Soma loisti taas liikkeissä, oikein oli ilo juosta sen kanssa kehässä. Seisominenkin sujui siihen asti, kunnes tuomarimme, Annika Ekström, tuli kopeloimaan. Kävi nimittäin niin, että pitkän tauon jälkeen sekä omistaja että koira oli ruosteessa, niin enpä sitten muitanut että miten Soman kanssa pitikään oikeasti siellä kehässä tehdä kun tuomari tulee.
Hyvin kuitenkin meni, vaikka ruosteessa oltiinkin. Valitettavasti parillamme ei sujunut niin hyvin, ja juuri ennen kuin tuomari ryhtyi jakamaan punaista ja sinistä, niin pääsi dobermanni sitten melkein hyökkäämään Soman kimppuun. Somahan tästä totta kai pelästyi jälleen kerran. Ja näitä vastoinkäymisiä kun nyt ei tarvitsisi juuri ennen lähtöä tulla! Punainen nauha meille sieltä sitten tuli, siitä jo oltiin tyytyväisiä.
Jokunen tovi kerkesi vierähtää ennen kuin päästiin punaisten kehään. Kehään tuli yhteebsä 11 koiraa, ja Somalle oli jäänyt pieni epävarmuus aikaisemmasta ja muutenkin tylsyys rupesi painamaan, niin Somakin aukoi sitten kauniisti äänihuuliaan siinä. Kehässä tuomari juoksutti koirat ympäri kahdessa erässä, me juoksimme ensimmäisen ryhmän viimisenä. Nyt Soma ei oikein enää liikkeissäkään loistanut, kun piti sitä vähän haukahdellakin.
Tomari otti yhteensä 6 jatkoon, ja mukavaksi yllätykseksemme olimme myös Soman kanssa tässä kuuden joukossa! Hienosti se Soma meni siinäkin, kun tuomari teetti kaikille vielä edes takaisen ja juoksutti vielä ympäri. Sijoituksille emme kuitenkaan yltänyt, mutta tähän oltiin jo tyytyväisiä! Tosin parikehän tapahtuma jäi vähän kaihertamaan, mutta eiköhän me siitäkin toivuta Soman kanssa! 
Nyt olisi haaveina ilmoitella Somaa muutenkin enemmä näytille, tosin ensin pitää selvitellä koulusta, että mitenkäs tälläiset jutut sieltä hoituu.
Viikko sitten ja sen jälkeenNiin niin, kyllähän me blogiin kirjotetaan, vähän laiskasti taas viime viikolla. Viime viikolla kun kerrankin olisi oikeasti ollut jotain kirjoittamisen aihetta, eikä vaan omistajan tylsiä löpinöitä. Mutta asiaan.
Viime viikonloppu oli perjantain ja lauantain osalta toimintaa täys, olihan se mukavaa vaihtelua. Perjantaina kauheassa paahteessa suuntasimme matkamme kohti Kontulan ala-asteen kenttää, oli sovittu tokotreffit Amyn ja suomenlapinkoira Sansin (Tornado Eagles Roxette) kanssa. Valitettavasti Amy ja Sansi saapui paikalle puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta, ja mehän kerettiin sitten treenata jo siihen mennessä, Joonaksen kuvatessa, ja totta kai vielä riehuttaa Somaa palkaksi: joten meillä oli jo väsähtänyt koira kun he saapuivat paikalle, meiltäpä jäi sitten häiriö pois. Joonas onnistui ikuistamaan Soman tokoilusta noi 200 kuvaa, joten nyt tein pienen “sarjakuvan” jokaisesta liikkeestä, loput kuvat löytyvät kuvagalleriastamme.
Viime viikkoiset tokot olivat kyllä aika harvinaista herkkua: Soma tuntui menevän melkein kuin unelma. Se antoikin kovan rohkaisun suunnata kisoihin. Tosin kun ei olla estehyppyä otettu ties milloin viimeksi niin ei sen takia sitten tokoihin mennä. Katsotaan jos kuitenkin syksyllä päästään starttaamaan!
Seuraamiset sujuivat mainiosti, tosin juoksukohdat tuottivat jälkeen jäämistä, mutta sitä korjataan imuttamalla, niin eiköhän sekin saada vielä kuntoon . Liikkeistä jäännit onnistuivat, tosin ekayrittämällä maahan menossa Soma jäi taas seisomaan, mutta muuten meni hyvin. Luoksetulo oli ihanan vauhdikas. Paikkamakuussa Soma kesti hyvin, kun menin noin 20 metrin päähän (taisi kyllä olla enemmänkin…), tosin en täyttä 2 minuuttia ollut, mutta ainakin kesti taas sen matkan, hienoa hienoa!
Lauantaina käväisimme Aptus Show’ssa suomalaisten rotujen esittelyssä. Onneksemme saimme molempiin suuntiin isältäni autokyydin, niin ei tarvinnut lähteä julkisilla leikkimään. Paikan päällä Soma oli nätisti, vähän kyllä meinasi näppästä kuonosta suomenpystykorva-esiintyjää, kun taisi olla liian tunneksiva pystykorvaherra. Mutta muuten meni hienosti. Kehässä meni vajaa kymmenen minuuttia ja meidän osaltamme oli vain juoksua kun olimme roduista viimeisenä. Meitä oli kaksi lapinkoiraa, niin saivat katselivat paremman näkemyksen rodusta sitten .
Eilen kävimmekin yhdessä ystäväni, hänen saksanpaimenkoira Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Joonaksen sekä Soman kanssa lenkillä. Siinä saikin hyvää ohistustreeniä ja muutenkin treeniä kun piti koko ajan Soman kävellä nätisti kun Rommi oli vieressä koko ajan. Jouduimmekin moniin ohitustilanteisiin, mutta yllättävän hyvin niistä selvittiin! Kerrankin riitti kun muutamaan kertaan vain totesi, että ei. Oli kyllä aika voittaja -fiilis, kun huomaa kuinka ohitustreeni kerrankin tuottaa tulosta.
Kauhean vimman takia sivuille tuli taas uusi ulkoasu, joka tosin on vihdoin ja viimein sitä, mitä olen pitkään ulkoasulta halunnut.
Hyvää uutta vuotta 2010: viimeisimmät kuulumiset kuluneelta vuodeltaNiin se yksi vuosi taas vierähti odottamatta ohitse. Vuosi toi mukanaan monta mutkaa matkassa, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Harrastusrintama oli keväällä todella aktiivisella nojalla, mutta sitten syksyllä taisi iskeä syysmasennus ja treenaillut jäivät sitten vähemmälle. Mutta uusi vuosi, uudet kujeet. Pieni kertaus vielä nopeasti viimeisimmistä, päivittämättömistä uutisista.
Pian viimeisen päivityksemme jälkeen, kihlauduin poikaystäväni kanssa, joka myös muutti meille asumaan, tulevaisuuden suunnitelmana on hankkia oma yhteinen asunto, sitten myöhemmin.
Ja 25. lokakuuta suunnistimme Jyväskylään kokoonpanolla: minä, kihlattuni Joonas, Soma ja auton ratin taakse istui äitipuoleni Outi. Jyväkylässä oli vuorossa meidän vuoden toinen näyttelymme, Lappalaiskoirien erikoisnäyttely tämäkin.
Jyväskylässä tapasin viimein Soman kasvattaja Tapion, oikein hauskan oloinen mies tuo Tapio oli.
Somalla ei rotukehässä mitään menestystä tullut, mutta tiedettiinhän tuo, tuloksena siis EH, mukavalla arvostelulla. Tuomarinamme toimi Pirjo Hjelm. Arvostelu:
Jäntevä kokonaisuus. Kokonaisuuteen nähden melko pitkä pää. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula. Melko niukasti kulmautunut edestä. Jäntevä, aavistuksen pitkä runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Liikkuu vähän kinnerahtaastimja nostelee eturaajojaan turhan korkealle. Turkin laatu OK; vähän niukkaa tänään.
Samaisessa erkkarissa kilpailin myös viho viimeisen junior handler kilpailuni, totta kai koirana toimi oma pikku prinsessani Soma. Kilpailu oli hauska, tuomarina toimi vanha SM-voittaja Petra Palukka. Meidän onneksemme sijoituimme Soman kanssa ensin vanhempien voittajaksi, ja sen jälkeen vielä voitin nuorempien kisaajan, ja näin minulle ja Somalle ojennettiin päivän parhaan ruusuke ja pokaali.
Minä vaihtokoiran kanssa : kuva Joonas Valtonen
Soma vaihtokoirana nuorempien esittäjällä : kuva Joonas Valtonen
Minä ja Soma JH-palkintojen kera : kuva Joonas Valtonen
Päivitysten aikana Soma kerkesi myös täyttää 3 – vuotta, eli onnea tytölle kolmesta vuodesta!
Suunnitelmia ensi vuodelle on vähän, mutta tarkoituksena ja suurena tavoitteenamme on suunnistaa viimein toko-kisoihin, ja jos kaikki hyvin menee, niin miksei jopa saataisi se TK1:nen vihdoin ja viimein.
Sivuillamme vallitsee nyt talvinen uusi ulkoasu, toivottavasti miellyttää muitakin kuin minua. Kommenttia ja palautetta otetaan mielellään vastaan.
