Enää 2 viikkoaKyllä se aika tuntuu vaan menevän välillä ehkä liiankin nopeasti. Enää on kaksi viikkoa, itseasiassa tasan kaksi viikkoa, kunnes meillä on Soman kanssa muutto Kokemäelle edessä. Kaksi viikkoahan on loppujen lopuksi yllättävän lyhyt aika, joten se menee sitten aika hujauksessa!
Vielä olisi niiiin paljon tehtävää. Heti huomenna, maanantaina, pitää soittaa ensimmäisenä koululle, että onkohan minulle myönnetty koululta asuntolapaikka, ja vielä sellainen mihin lemmikin saa mukaan ottaa. Jos ei ole myönnetty, niin pitää hankkia itselleen B-suunnitelma (vuokrata asunto Kokemäeltä?). Mutta eletään siinä toivossa, että asuntolapaikka on meille siellä odottamassa.
Ja tähän kaikkeen hullun mylläkkään, on Soma ruvennut pudottamaan karvaa, ja välillä jopa vaikuttanut, että sieltä ne juoksut ovat kovalla rytinällä tulossa! Siihen ei voi sanoa kuin apua. Tunnetusti Soma aloittaa juoksut aina huonoimpaan aikaan, joten tässä tapauksessa kyseessä olisi juuri ensi viikolla tai viikko pari muuton jälkeen. Koska koulun asuntolassa on se tilanne, ettei asuntolaan saa viedä tai vaihtoehtosesti siellä ei saa olla juoksuista narttua. Jolloin se meinaa minun ja Soman kannalta aina juoksujen ajaksi Soman kuono suuntaa takaisin Helsinkiin isälleni ja äitipuolelleni hoitoon.
Meillä ollaan kovasti jatkettu hihnakäytöksen harjoittelua, nyt ollaan saatu ohituksiakin menemään välillä ihan siedettävästi. Vieläkin on kauheaa hauhauräyräy – menoa, mutta välillä Somalta jopa löytyy korvat päästä, ja se kuuntelee käskyä “vasen”. Vetämistä ollaan nyt hallittu kuonopannan kanssa, sillä tavalla, että hyvästä käytöksestä (ei vedä, eikä rähjää), niin saa kuonopannan pois, ja vastaavasti, kun on huonosti ilman kuonopantaa, niin kuonopanta päähän. Tällä tavalla ollaankin saatu pidettyä hihnakäytöstä menemään parempaan suuntaan. Kuonopannan lisäksi on myös namit käytössä, eli hyvästä käytöksestä saa aina välillä namiakin. Tarkoituksenahan olisi saada vähän tuota hihnakäytöstä edustavammaksi ennen tuonne Kokemäelle lähtöä, eli meillä on kaksi viikkoa vielä aikaa, ja totta kai Kokemäellä jatketaan!
Eilen Soma pääsi myös riehumaan vakio riekkukaveri-Rommin kanssa. Ja Rommihan on siis pari vuotias saksanpaimenkoirauros. Meno oli taas hurjaa ja Soma oli taas aivan kuolan peitossa kun kotiin päästiin. Kamera tosin jäi kotiin, koska täällä Helsingissä sää on ollut koko ajan sen sorttista, ettei koskaan tiedä milloin ryhtyy satamaan. Eli ihan varotoimen piteellä jätin kameran ulkoiluttamatta.
Mutta tälläistä väliraporttia tällä kertaa 
Kokemäki kutsuu ja paljon muutaNiinpä niin, siitä viimeisimmästä kirjoituksestakin kerkesi kulua taas jo tovi. Mutta ehkä jos nyt ryhdistäydyttäisiin, kun on tulossa oikeasti jotain mistä kirjoittaakin. Tai niin ainakin toivotaan, niin saadaan tännekin taas eloa enemmän!
Alkuun voidaankin kertoa hyviä uutisia: meillä on Soman kanssa muutto edessä Kokemäelle. Ja tämä vain sen takia, että sain muutama viikko sitten postitse iloisen uutisen, että olen ensimmäiseltä varasijalta tullut hyväksytyksi Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston aikuislinjalle opiskelemaan maatalousalan perustutkintoa, linjanani eläinhoitajan ammatti. Eli elämämme muuttuu täysin, kun muutamme koulun asuntolaan, kauaksi kotoa. Mutta uskon, että me Soman kanssa tulemme kyllä siitä selviämään! Toivottavasti saamme Soman kanssa paljon uusia mukavia tuttavuuksia.
Hiljaiselon aikana on muutakin tapahtunut. Olemme Soman kanssa mökkeilleet viikon verran Ålön saaristossa perheen kanssa. Reissun aikana Soma sai uida yllinkyllin ja aukaisi se kesän punkkisaldonkin siellä. Saldoksi olemme tähän mennessä saaneet huimat seitsemän!
Soma ja velipuoleni Patrick
Olemme myös ruvenneet todenteolla treenaamaan taas hihnakäytöstä. Kaivoin vanhan nailonhihnan ja kuonopannan esiin, ja ruvennut treenaamaan S:lle käskyä “vasen”, jolla S:n täytyy kulkea nätisti ja rauhallisesti vasemmalla puolellani. Tämä on myös runsaan palkkauksen jälkeen ryhtynyt sujumaan hyvin. Tarkoituksena on ottaa se vielä ohituksiinkin käyttöön, kunhan saan sen vielä vahvistettua enemmän. Tarkoituksena olisi saada hihnakäytös edes vähän paremmaksi ennen kouluun lähtöämme, eli aikamoista pikavauhtia tässä vedellään eteenpäin, ainakaan vielä se ei ole kostautunut. Eikä toivottavasti myöskään kostaudu 
.
Viikko sitten ja sen jälkeenNiin niin, kyllähän me blogiin kirjotetaan, vähän laiskasti taas viime viikolla. Viime viikolla kun kerrankin olisi oikeasti ollut jotain kirjoittamisen aihetta, eikä vaan omistajan tylsiä löpinöitä. Mutta asiaan.
Viime viikonloppu oli perjantain ja lauantain osalta toimintaa täys, olihan se mukavaa vaihtelua. Perjantaina kauheassa paahteessa suuntasimme matkamme kohti Kontulan ala-asteen kenttää, oli sovittu tokotreffit Amyn ja suomenlapinkoira Sansin (Tornado Eagles Roxette) kanssa. Valitettavasti Amy ja Sansi saapui paikalle puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta, ja mehän kerettiin sitten treenata jo siihen mennessä, Joonaksen kuvatessa, ja totta kai vielä riehuttaa Somaa palkaksi: joten meillä oli jo väsähtänyt koira kun he saapuivat paikalle, meiltäpä jäi sitten häiriö pois. Joonas onnistui ikuistamaan Soman tokoilusta noi 200 kuvaa, joten nyt tein pienen “sarjakuvan” jokaisesta liikkeestä, loput kuvat löytyvät kuvagalleriastamme.
Viime viikkoiset tokot olivat kyllä aika harvinaista herkkua: Soma tuntui menevän melkein kuin unelma. Se antoikin kovan rohkaisun suunnata kisoihin. Tosin kun ei olla estehyppyä otettu ties milloin viimeksi niin ei sen takia sitten tokoihin mennä. Katsotaan jos kuitenkin syksyllä päästään starttaamaan!
Seuraamiset sujuivat mainiosti, tosin juoksukohdat tuottivat jälkeen jäämistä, mutta sitä korjataan imuttamalla, niin eiköhän sekin saada vielä kuntoon . Liikkeistä jäännit onnistuivat, tosin ekayrittämällä maahan menossa Soma jäi taas seisomaan, mutta muuten meni hyvin. Luoksetulo oli ihanan vauhdikas. Paikkamakuussa Soma kesti hyvin, kun menin noin 20 metrin päähän (taisi kyllä olla enemmänkin…), tosin en täyttä 2 minuuttia ollut, mutta ainakin kesti taas sen matkan, hienoa hienoa!
Lauantaina käväisimme Aptus Show’ssa suomalaisten rotujen esittelyssä. Onneksemme saimme molempiin suuntiin isältäni autokyydin, niin ei tarvinnut lähteä julkisilla leikkimään. Paikan päällä Soma oli nätisti, vähän kyllä meinasi näppästä kuonosta suomenpystykorva-esiintyjää, kun taisi olla liian tunneksiva pystykorvaherra. Mutta muuten meni hienosti. Kehässä meni vajaa kymmenen minuuttia ja meidän osaltamme oli vain juoksua kun olimme roduista viimeisenä. Meitä oli kaksi lapinkoiraa, niin saivat katselivat paremman näkemyksen rodusta sitten .
Eilen kävimmekin yhdessä ystäväni, hänen saksanpaimenkoira Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Joonaksen sekä Soman kanssa lenkillä. Siinä saikin hyvää ohistustreeniä ja muutenkin treeniä kun piti koko ajan Soman kävellä nätisti kun Rommi oli vieressä koko ajan. Jouduimmekin moniin ohitustilanteisiin, mutta yllättävän hyvin niistä selvittiin! Kerrankin riitti kun muutamaan kertaan vain totesi, että ei. Oli kyllä aika voittaja -fiilis, kun huomaa kuinka ohitustreeni kerrankin tuottaa tulosta.
Kauhean vimman takia sivuille tuli taas uusi ulkoasu, joka tosin on vihdoin ja viimein sitä, mitä olen pitkään ulkoasulta halunnut.
Meillä on kesä!
Tosin, jos säätiedotuksia on uskominen, niin nämä kesäsäät loppuvat lyhyeen. Vaikka en mikään kuumien säiden ihminen ole eikä Soma kuumien säiden koira, niin eipä ole kiva jos hirmu kylmäksi vetää. Kivahan tuolla on auringossa kävellä, tosin jos taas hirmu kuuma niin ei kiva. Nytkin on muutaman päivän ajan kyllä ollut aika tukalaa. Tosin iltasin on mkava ollut käydä iltalenkillä, usein vielä sadekuuron jälkeen, kun ilma on raikas. Ah, kesä.
Tosiaan, osittain ehkä kesähuumassa tai jotain, niin sivuille vaihtui uusi ulkoasu jonkun aikaa sitten jo. Silloin en jaksanut kauheasti mitään lörpötellä blogiin, jos nyt. Sivut muuttuivat oikeastaan pelkäksi blogiksi, pientä esittelyä on vielä sivuilla, mtta vähän supistin sivuja pienemmiksi. Ainakin yritin 
.
Muutaman sanan voisin mainita meidän ohituksista. Niitä on siis tullut treenattua hurjastikkin. On tämä sää siihenkin antanut vähän jaksamista . Ihan kiitettävästi on mennyt, mutta vielä paljon treeniä tarvitaan.
Muutaman kerran olemme päässeet ihan hiljaa koirien ohi. Menetelmänähän meillä on se, että kun Soma aloittaa väyhväyh:n, niin käännytään saman tien tulosuuntaan, ja kävellään sinne kunnes Soma rauhottuu. S:n ruhotuttua, niin naks naksttimesta ja jatketaan naksuttelua, ja jos alottaa uudestaan, niin naksutus loppuu ja käännös takasin. Ja uudestaan, ja näin ollaan sitten päästy muutamaan otteeseen jo melkein mallikelpoisesti ohi! Lopuksi ja jos käsiä on ohituksessa vapaana, niin saa namia sitten palkinnoksi.
Meidät saattaa muuten nähdä pyörähtämässä Helsinki KV:ssa alias Aptus Show:ssa tapahtumaehässä kotimaisten rotujen esittelyssä. Ainakin olen lupautunut Soman sinne viemään, ellei nyt sitten jotain yllättävää ilmene. Siellä siis törmäillään .
Uusia herkkuja peliinPäätettiin sitten olla hivenen taloudellisemmalla kannalla Joonaksen kanssa, joten valmistin itse Somalle uudet herkut, kun treeniliivin taskuista erinäköiset ja kokoiset yms namit loppumaan… Ties mihin ne ovat kadonneet, tainnut Soma saada vähän liikaa herkkuja.
Mutta kuitenkin. Valmistin itse herkut, kun löysin Koirat.comista helpon oloisen reseptin, johon tarvittiin vain munia, kaurahiutaleita ja jauhelihaa. Ja kyllä muuten oli helppo ja nopea tapa tehdä koiralle nameja, joiden eteen koira tekee melkeinpä mitä vaan! Kyllä muuten tuntuu hyvältä, kun onnistui herkkujen kanssa niin hyvin, eipä ollut turha kokeilu .
Kokeiltiinpa uusia herkkuja sitten ihan käytännössä: treenatessa ja ohituksissa. Tai pitäisikö sanoa enemmänkin, että perässä kulkiessa. Mutta parempi sekin kun ei mitään. Nimittäin ainoassa kunnon ohituksessa ei olisi ollut mitään apua mistään namista, kun vastaan tuli tyttö cockerinsa kanssa, ja jostain syystä tämä toinen osapuoli ei katsonut tarpeelliseksi sitten ottaa koiraa lyhyelle, huuto ja vetohan siitä vain alko, mutta ei voi kun toivoa että seuraavalla kerralla paremmin.
Toinen näistä meidän “ohituksista” oli siis oikeastaan pidemmän aikaa perässä kävelyä. Kävelimme pitemmän matkaa pikku pojan ja koiran perässä. No, enpä ollut varma onko koira pojan hallinnassa täysin, joten pyrin pitämään Soman niin hiljaa kuin mahdollista. Pakko myöntää että suhteellisen hyvin onnistuimme! Naksuttelin Somalle hyvästä käytöksestä ja välillä annoin sitten superhyvääuuttaherkkua, ja näin päästiin hiljaa hyvän matkaa. Jostain syystä kuitenkin Somalla on välillä vähän tapana, kuten nytkin, että kun namin saa, niin ryhtyy haukkumaan. En sitten tiedä miten tästä päästään eroon. Vinkkejä?
Otimme sitten myös sitä tokoa vähän. Sivulle tulo ja seuraamista. Sekä yksi luoksetulo. Sivulle tulo oli vino, joten sitä jouduin muutaman kerran pyytämään uusiksi, ennen kuin oli siedettävä. Seuraamisessa otin nyt niitä käännöksiä, jotka eivät ole toimineet. Paremminkin olisi voinut mennä, joten pitää treenata. Eiköhän se sillä sitten.
Luoksetulo oli oikeastaan ainut joka meni kehuttavasti. Vauhtia on, sitä tosin voisi taas ehkä yrittää lisätä. Mutta kattellaan mitä saadaan aikaseksi. Jos nuo phitukset saadaan ennen syksyä kunnolla hallintaan, on sitten pennunkin kanssa helpompaa. Ja ylipäätänsä helpompaa. Samalla voisin taas tehostaa perusaseennon oikeaa paikkaa ja seuraamisen käännöksiä .
