Viikko sitten ja sen jälkeenNiin niin, kyllähän me blogiin kirjotetaan, vähän laiskasti taas viime viikolla. Viime viikolla kun kerrankin olisi oikeasti ollut jotain kirjoittamisen aihetta, eikä vaan omistajan tylsiä löpinöitä. Mutta asiaan.
Viime viikonloppu oli perjantain ja lauantain osalta toimintaa täys, olihan se mukavaa vaihtelua. Perjantaina kauheassa paahteessa suuntasimme matkamme kohti Kontulan ala-asteen kenttää, oli sovittu tokotreffit Amyn ja suomenlapinkoira Sansin (Tornado Eagles Roxette) kanssa. Valitettavasti Amy ja Sansi saapui paikalle puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta, ja mehän kerettiin sitten treenata jo siihen mennessä, Joonaksen kuvatessa, ja totta kai vielä riehuttaa Somaa palkaksi: joten meillä oli jo väsähtänyt koira kun he saapuivat paikalle, meiltäpä jäi sitten häiriö pois. Joonas onnistui ikuistamaan Soman tokoilusta noi 200 kuvaa, joten nyt tein pienen “sarjakuvan” jokaisesta liikkeestä, loput kuvat löytyvät kuvagalleriastamme.
Viime viikkoiset tokot olivat kyllä aika harvinaista herkkua: Soma tuntui menevän melkein kuin unelma. Se antoikin kovan rohkaisun suunnata kisoihin. Tosin kun ei olla estehyppyä otettu ties milloin viimeksi niin ei sen takia sitten tokoihin mennä. Katsotaan jos kuitenkin syksyllä päästään starttaamaan!
Seuraamiset sujuivat mainiosti, tosin juoksukohdat tuottivat jälkeen jäämistä, mutta sitä korjataan imuttamalla, niin eiköhän sekin saada vielä kuntoon 
. Liikkeistä jäännit onnistuivat, tosin ekayrittämällä maahan menossa Soma jäi taas seisomaan, mutta muuten meni hyvin. Luoksetulo oli ihanan vauhdikas. Paikkamakuussa Soma kesti hyvin, kun menin noin 20 metrin päähän (taisi kyllä olla enemmänkin…), tosin en täyttä 2 minuuttia ollut, mutta ainakin kesti taas sen matkan, hienoa hienoa!
Lauantaina käväisimme Aptus Show’ssa suomalaisten rotujen esittelyssä. Onneksemme saimme molempiin suuntiin isältäni autokyydin, niin ei tarvinnut lähteä julkisilla leikkimään. Paikan päällä Soma oli nätisti, vähän kyllä meinasi näppästä kuonosta suomenpystykorva-esiintyjää, kun taisi olla liian tunneksiva pystykorvaherra. Mutta muuten meni hienosti. Kehässä meni vajaa kymmenen minuuttia ja meidän osaltamme oli vain juoksua kun olimme roduista viimeisenä. Meitä oli kaksi lapinkoiraa, niin saivat katselivat paremman näkemyksen rodusta sitten .
Eilen kävimmekin yhdessä ystäväni, hänen saksanpaimenkoira Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Joonaksen sekä Soman kanssa lenkillä. Siinä saikin hyvää ohistustreeniä ja muutenkin treeniä kun piti koko ajan Soman kävellä nätisti kun Rommi oli vieressä koko ajan. Jouduimmekin moniin ohitustilanteisiin, mutta yllättävän hyvin niistä selvittiin! Kerrankin riitti kun muutamaan kertaan vain totesi, että ei. Oli kyllä aika voittaja -fiilis, kun huomaa kuinka ohitustreeni kerrankin tuottaa tulosta.
Kauhean vimman takia sivuille tuli taas uusi ulkoasu, joka tosin on vihdoin ja viimein sitä, mitä olen pitkään ulkoasulta halunnut.
Uusia herkkuja peliinPäätettiin sitten olla hivenen taloudellisemmalla kannalla Joonaksen kanssa, joten valmistin itse Somalle uudet herkut, kun treeniliivin taskuista erinäköiset ja kokoiset yms namit loppumaan… Ties mihin ne ovat kadonneet, tainnut Soma saada vähän liikaa herkkuja.
Mutta kuitenkin. Valmistin itse herkut, kun löysin Koirat.comista helpon oloisen reseptin, johon tarvittiin vain munia, kaurahiutaleita ja jauhelihaa. Ja kyllä muuten oli helppo ja nopea tapa tehdä koiralle nameja, joiden eteen koira tekee melkeinpä mitä vaan! Kyllä muuten tuntuu hyvältä, kun onnistui herkkujen kanssa niin hyvin, eipä ollut turha kokeilu 
.
Kokeiltiinpa uusia herkkuja sitten ihan käytännössä: treenatessa ja ohituksissa. Tai pitäisikö sanoa enemmänkin, että perässä kulkiessa. Mutta parempi sekin kun ei mitään. Nimittäin ainoassa kunnon ohituksessa ei olisi ollut mitään apua mistään namista, kun vastaan tuli tyttö cockerinsa kanssa, ja jostain syystä tämä toinen osapuoli ei katsonut tarpeelliseksi sitten ottaa koiraa lyhyelle, huuto ja vetohan siitä vain alko, mutta ei voi kun toivoa että seuraavalla kerralla paremmin.
Toinen näistä meidän “ohituksista” oli siis oikeastaan pidemmän aikaa perässä kävelyä. Kävelimme pitemmän matkaa pikku pojan ja koiran perässä. No, enpä ollut varma onko koira pojan hallinnassa täysin, joten pyrin pitämään Soman niin hiljaa kuin mahdollista. Pakko myöntää että suhteellisen hyvin onnistuimme! Naksuttelin Somalle hyvästä käytöksestä ja välillä annoin sitten superhyvääuuttaherkkua, ja näin päästiin hiljaa hyvän matkaa. Jostain syystä kuitenkin Somalla on välillä vähän tapana, kuten nytkin, että kun namin saa, niin ryhtyy haukkumaan. En sitten tiedä miten tästä päästään eroon. Vinkkejä?
Otimme sitten myös sitä tokoa vähän. Sivulle tulo ja seuraamista. Sekä yksi luoksetulo. Sivulle tulo oli vino, joten sitä jouduin muutaman kerran pyytämään uusiksi, ennen kuin oli siedettävä. Seuraamisessa otin nyt niitä käännöksiä, jotka eivät ole toimineet. Paremminkin olisi voinut mennä, joten pitää treenata. Eiköhän se sillä sitten.
Luoksetulo oli oikeastaan ainut joka meni kehuttavasti. Vauhtia on, sitä tosin voisi taas ehkä yrittää lisätä. Mutta kattellaan mitä saadaan aikaseksi. Jos nuo phitukset saadaan ennen syksyä kunnolla hallintaan, on sitten pennunkin kanssa helpompaa. Ja ylipäätänsä helpompaa. Samalla voisin taas tehostaa perusaseennon oikeaa paikkaa ja seuraamisen käännöksiä .
Naksuttelua ja tokoiluaOlemme Soman kanssa ottaneet ihan uuden käytännön palkkaamiseen: naksuttimen. Ja nyt on pakko sanoa, että ymmärrän paremmin heitä jotka naksuttimen puolesta allekirjoittavat! Se on huomattavasti tehokkaampi kuin perussana palkat, ainakin meillä. Soma kun on päättänyt, että hyvä sana on yhtä kuin vapautus, ja kehuessani sanallisesti niin se lipsahtaa sieltä aina. Mutta nyt naksun kanssa on ollut paljon hyödyllisempää, kun naksahduksella on voinut liikkeenki aikana osoittaa, että Soma tekee niinkuin pitääkin.
Otimmekin maanantaina tokoa eka kerran naksun kanssa. Ainakin itse pidin, tosin Soma olisi voinut mennäparemminkin. Harjoituksen puutetta kenties? Otimme aika perussetin, eli perusasentoa, seuraamista ja liikkeistä jääntiä.
Perusasento on Somalla halussa, tosin vielä välillä joutuu ottaa uusiksi, kun S joko tulee vinoon tai liian kauksi tai liian taakse. Mutta harjoittelua harjoittelua! Seuraamista otin sekä hihnassa että ilman. Mukaan otin käännöksiä vasempaan sekä oikeaan ja muutaman täykkärin. Vasempaan ja oikeaan käännökset vähän jumittavat: S joko jää jälkeen tai pudottaa kontaktin. Täyskäännös onnistuu jo onneksi hyvin. Otin vapaana myös vähän juoksua, mutta siinä on täysin sama ongelma kuin käännöksissä. Lieneekö sitten näyttelyistä perua, kun siellä pitää ravata ilman katsekontaktia… Pitää varmaan lähteä näihin molempiin taas imuttamalla, jos sillä onnistuisi.
Jostain syystä meidän liikeestä jäännit tökki. Soman pravuuri maahan jäänti liikkeestä ei meinannut millään onnistua. Joka kerta kun sanoin maahan, niin Soma jäi seisomaan… Otin useamman kerran uudestaan ennen kuin liike viimein onnistui. Mistä sitten johtui, koska äänen paino ei kuitenkaan ollut sama kuin seiso käskyssä.
Mukaan vähän myös uutta ulkoasua, koska kaipasin sivuille vähän väriä, onhan se kesä (ainakin ajallisesti) ihan nurkan takana jo!
HuhtikuustaViime aikoina olemme oikein kunnolla ryhdistäytyneet Joonaksen ja Soman kanssa lenkkeilyn suhteen. Olemme ryhtyneet päivittäin tekemään mukavia, pitkiä ja rentouttavia kävelylenkkejä Kivikon ulkoilualueilla. Ja koska Joonas on ollut mukana puhumassa minut ympäri, on Soma päässyt taas pitkästä aikaa nauttimaan vapaana juoksemisesta ilman koirapuistojen tyhmiä aitoja. Pakkohan se on myöntää, että koira nauttii ana siitä enemmän ja kyllähän omistajankin silmä lepää kun näkee kuinka nätisti Soma siellä sipsuttelee ympäriinsä!
Ja koska olen uskaltautunut luottamaan koiraani enemmän, on myös tokotreenaamiseen tullut uutta draivia, kun uskallan pitää sitä treenatessa myös vapaana . Olemmekin treenailleet lenkeillä ana vähäsen, toki on niitäkin lenkkejä ollut, jolloin ollaan keskitytty vain lenkkiin eikä treenailuun. Soman kanssa onkin tullut taas kehityttyä, eli eiköhän me nyt ihan oikeasti niihin kisoihin päästä vielä tämän vuosi tuhannen puolella 
.
Soman kanssa ollaan nyt keskitytty tosi paljon sivulle tuloon, seuraamiseen, liikkeestä jäänteihin ja paikalla makuuseen. Sivulle tulo onnistuu hyvin ja luoksetulossakn molemmissa löytyy vauhtia, ja Soman haistelemaan jäännit luoksetulossa ovat vähentyneet, hyvä niin. Perusasennossa on välillä pientä kontaktiongelmaa, Somasta jotenkin taitaa tuntua, että kun siihen on tullut, katsonut hetken, niin katseen voi kääntää rauhassa pois. Tämä meinaa sitä, että pitää varmaan palata vähän alkeisiin ja ottaa vain kontakti treeniä!
Seuraamisessa olen itse nyt pyrkinyt nostamaan katseen Somasta, ja ryhtynyt tuijottamaan eteen päin. Mnun täytyy vain luottaa, että Soma tulee siinä vieressä, vaikka en katsoisikaan. Ainakin tähän mennessä Soma on tullut nätisti siinä vieressä ongelmitta. Tämä on onnistunut nyt sekä hihnassa että ilman. Sekä totta kai myös käännöksissä. Täyskäännökset onnistuvat hyvin, mutta vasen ja oikea vähän takkuilee, kuten nopettaminen, eli näihin pitää ryhtyä keskittymään!
Liikkeestä jäännit luonnistuvat hyvin, tosin seisomaan jäännissä on edelleen sellaista epävarmuutta sekä koiran omistajan puolelta. Maahan jäänti onnistuu ilman, että katson Somaa, ja se myös osaa hienosti odottaa maassa palatessan ja nousee vasta kun annan luvan. Seisomaan jäännissä joudun velä itse tarkistamaan, että jäihän se koira siihen, ja palatessani Soma ei oikein hiffaa että pitäisi jäädä seisomaan, tähän pitäisi keksiä jokin tapa, millä saada seisominenkin kuntoon.
Paikalla makuu toimii nykyään jo hyvin. Olen ottanut sitä sekä ulkona lyhyempiä aikoja, että kotona sisällä vähän pidempiä aikoja. Pisimmät on nyt olleet puolesta minuutista minuuttiin. Joskus ehkä myös pari minuuttia, mutta nitä otamme vain harvoin, koska Somalle on edelleen varsinkin pienessäkin häiriössä hankalaa pysyä pöksyissään ja olla paikallaan. Mutta hitaasti hyvä tulee.
Olemme myös ottaneet vähän tuntumaa taas noutokapulaan, tosin vasta niin, että Soma koskee siihen, ja sitä sitten vasta. Varsnaisesti noutoa en osaa kyllä opettaa, mutta eköhän tähänkin saa hyvin viisaammilta sitten apua kun on enemmän ajankohtaista. Pitäisi vielä jostain hyppyeste saada, niin päästäisiin sitäkin treenaamaan, niin voismme hyvin sitten vaikka kesällä jo ehkä suunnata möllikisoihin.
Saa kyllä nähä, että kumpi tulee sitten meistä kahdesta, minä vaiko Joonas Soman kanssa kisaamaan, koska tuo miespuolinen osapuoli on kovasti innostunut treenaamaan Soman kanssa. Mutta ainakin aijon kerran itse päästä Soman kanssa kisaamaan, sen jälkeen voimmekin väitellä sitten kisavuoroista.
Ja onhan meille se pentukin tulossa, kasvattajalta tulikin viestiä, että nartulla on juoksut alkaneet, eli lisä uutsia odotellessa .
Loppuun velä perusasento kuvat molempien kanssa:
perusasento Joonaksen kanssa (Joonaksella nami kädessä)
Tokoilua ja uusi ulkoasuMeidän koko konkkaronkka on sopeutunut uuteen kotiin jo hyvin. Somalla ehkä oli suurin totuttelu ainoan koiran elämään, mutta kyllä sekin on nyt jo hyvin siihen tottunut. Tuntunut itseasiassa jopa nauttivan asemastaan . Ja mitä on nyt kerennyt kävellä, niin tässä on kyllä mahtavat ulkoilumaastot, näissä kelpaa kyllä lenkkeillä. Vielä tosin ei ole osunut eteen mitään ivaa peltoa yms. aukeaa paikkaa missä päästää koira vapaaksi, kun me ei kauheasti noista koirapuistoista välitetän, kun Soma tuntuu usein saavan niistä kaikki massutaudit.
Soman kanssa ollaan myös keretty treenailemaan taas tokoa. Eräs aamu otettiin aamulenkillä kaikki alokasluokan liikkeet, paitsi paikalla makuu ja este, sekä jätettiin seuraamisista kokonaan juoksuosuudet pois. Hyvin tuntui olevan hallinnassa, vaikka onkin pidemmän aikaa jo ollut todella harvakseltaan ollutta treenaamista, siitä onkin johtunut myös blogin hiljaiselo.
Tänään aamulla lenkillä otettiin paikalla makuuta. Ympäristö ei ehkä ollut otollisin, nimittäin metsä ja aurinkoinen aamu, niin siellä oli eloa sitten lintujen yms. eläinten johdosta, joten liikaa häiriötä Somalle. Noh, päätin ottaa sen kahden minuutin paikalla olon. Koskaan Soma ei ole sitä vielä pysynyt, mutta tahdoin kokeilla.
Ekalla kerralla Soma nousi ja lähti liikkumaan noin minuutin jälkeen, joten alusta vaan. Palautin sen samalla paikalle, ja otin uudestaan. Toisella kerralla Soma lähti liikkeelle noin puolentoista minuutin jälkeen. Palautin Soman uudestaan samalle paikalle ja otin taas etäisyyttä. Nyt Soma pysyi hienosta paikallaan, joka kerta jouduin toistamaan välissä sanaa paikka, mutta ainakin pysyi koko kaksi minuuttia! Tuli kyllä hyvä olo siitä. Joka kerta etäisyyttä oli noin metri, josta tosin on vielä pitkä matka siihen, miten pitkällä kisoissa pitää koirasta olla. Mutta hiljalleen lisäillään etäisyyttä.
Pakko vielä mainita, että maanantaina onnistuimme Soman kanssa menemään yhteensä kuuden koiran ohi niin, että minä hallitsin tilanteen, ja Soma sanoi vain muutaman hau haun, kunnes tajusi, että tilanne on minulla hallinnassa. Kehuskelinpa sitä sitten koko illan, enkä koputtanut puuta, joten viime päivät onkin sitten ollut rähjäraija liikkeellä. Nyt aloitammekin kunnolla opettelemaan noita ohituksia ja treenaamaan kisoja varten, kun kohta kolme vuotta sinne ollaan pyritty kovaa vauhtia.
Sivuille sain tämän päivän innostuksen ansiosta uuden ulkoasun, kun omaan silmääni uudet värit eivät viime ulkoasuun sopineet. Ja tähän ulkoasuun sain jotenkin sellaisen Somamaisen tunnelman aikaiseksi . Mielepiteitä otan kovasti vastaan.
