Blogi Koirat Kissa Sonja Kuvia Linkit

Kivointa kivempi Kiva
05.02.2012 Kiva | 1 kommentti

Coppercoat’s Sweetpie heel “Kiva”
Lancashire heeler – Lancashirenkarjakoira
s. 7.12.2011



Pikkupikku treenit
30.11.2011 Soma,Toko | Ei kommentteja

Tehtiin Soman kanssa pienet treenit, ja vitsit kun tykkään kun sillä riittää motivaatiota. Ihan perusjuttuja otettiin, kuten esimerkiksi seuraamista ja maahanmenoa/paikalla oloa. Molemmathan on ihan juttuja juttuja, ja maahan meno on aina ollut Somalla suhteellisen vahva (kun se sen ensin joskus oppi….).
Ihan aluksi vähän nostateltiin saalisleikillä (kädessä nappulaa, joka vähän härnää Somaa ja siitä sitten koiran mielenkiinnon herätessä lähtee karkuun) virettä, ettei oltais ihan laamoja. Mihinkään suuriin vireennostatuksiin en pyrkinyt, koska myös tällä hetkellä vaivaava korvatulehdus (ohjaajalla siis) pistää vähän estettä tekemiselle. Ihan kivaan vireeseen kuitenkin päästiin, Somalla kun oli vauhtia muutenkin jo.
Suoraan vireen nostatuksesta otettiin sitten hyvin lyhyt, muutaman askeleen, seuraaminen, josta tuli palkka ilman sivulle istumista. Kivasti meni, seuraaminen oli suhteellisen tiivis, sellanen sopiva, ja kontakti hyvä. Tästä siirryttiin sitten treenaamaan maahan menoa ja paikalla oloa. Somalla on paha tapa kellahtaa lonkalleen maahan menossa, jos ajattelee että treenataan vaan omaksi iloksi ja mielenvirkistykseksi niin sillä ei ole väliä, mutta jos joskus kisoihin mielii, niin sitten onkin ongelma… Noh, kuitenkin, Soma maahan, ja palkka. Uudestaan. Sitten otin maahan menon ja paikalla olon niin, että kiersin koiran. Soma on yleensä mennyt tästä vähän pihalle mutta nyt se kuitenkin pysyi! Jee :) !
Otin sitten myös paikalla olon, jossa jätin Soman makaamaan ehkä noin 1-1,5m päähän ja aikaa kertyi ehkä n. 30 sekunttia. Takaisin tullessa palkka ennen kuin menin sivulle ja siinä käskin sitten istumaan, josta palkka. Eli kivasti meni. Loppuun otin vielä vähän nostatusta, jotta jää sellanen energinen fiilis tekemisestä.

Tästä sitten tehtiin lenkki loppuun, ja siinä sitten vähän pohdiskelin asioita. Ja tulin siihen tulokseen, että on mahdollista myös, että Soman motivaation puutteeseen on osa syynä se, että teen treenatessani tosi paljon passivoivialiikkeitä. Voisin yrittää tehdä huomattavasti enemmän aktivoivialiikkeitä, ja katsoa, onko sillä vaikutusta Soman vire-/motivaatiotilaan. Joskus on siis ihan hyvä pysähtyä iotsekin miettimään mitä tekisi toisin.. :)



Onpasoma.net on täällä taas
29.11.2011 Kissa,Ohituksia,Soma,Yleisesti | Ei kommentteja

Pitkäänhän siinä meni ennen kuin uusi into löytyi näidenkin sivujen suhteen. Motivaation puutteeseen liittyi varmasti monia erinäisiä asioita, päälimmäisenä kuitenkin varmasti Onnelista luopuminen..

Kyllä, Onneli on muuttanut muualle, jonka takia sitä ei sivuiltamme enää löydy. Lyhyesti voi sanoa, ettei Onneli ehkä soveltunut meille: se haukkui naupureita häiritsevästi yksinollessaan, ja päälimmäisenä syynä luopumiseen oli se, että sillä ja Somalla ryhtyi tulemaan erimielisyyksiä. Soman pystyi näistä tilanteista vielä käskemään pois, mutta Onneli tempperamenttisena lähti uudestaan päälle. Tästä ja siitä, ettei Onneli suvainnut kenenkään huomioivan Somaa, Soma stressaantui niin, että pudotti karvansa ja masentui ylipäätään. Eli kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta ratkaisu oli paras, vaikka kipeää se teki, koska Onneliin kerkesin kiintyä kovasti ja sen kanssa oli kivaa touhuta ja treenailla. Onnelilla on kuitenkin nykyisellään oikein hyvä koti, jonka se löysi kasvattajansa kautta.

Mutta se ikävimmistä asioista. Siirrytään johonkin positiiviseen, kuten esimerkiksi perheemme uuteen vahvistukseen: maatiaskissatyttö Latziin. Jep, meillä on kissa. Latz on saanut nimensä värityksensä mukaan, koska se näyttää aivan Latz-kissanruoka merkin Latz-kissalta vaaleanpunaisine nenineen. Soma ja Latz tulevat mahtavasti toimeen keskenään, joka on antanut toivoa myös ehkäpä sen harrastuskaverikoiran hankkimiselle vielä.
Eli nyt kun on pidempi aika jo kulunut Onnelin lähdöstä, on pentukuume hiljalleen nostellut päätään, ja pieniä suunnitelmia on uskaltautunut tekemään.

Soman kanssa ei juurikaan ole tullut treenailtua. Välillä tulee otettua muutamia liikkeitä ihan vain mielenvirkistykseksi. Somasta huomaa, että aluksi ollaan ihan intopinkeänä ja jes-me-tehdään – tuulella, mutta jos treeni venähtää vähänkään pidemmäksi, niin motivaatio laskee silmissä. Pitää siis pitää treenit lyhyinä ja harvassa, niin kaikilla on kivaa :) .
Tällä hetkellä olemme keskittyneet hillittyihin ohituksiin. Somasta huomasi, että Onnelin lähdettyä menivät ohitukset huomattavasti takapakkia ja jälleen ollaan tilanteessa, jossa Soma rähjää toisille koirille. Tässä ollaan viimeisten viikkojen aikana tosin edistytty huimasti, mikä on tietenkin positiivista. Nyt päästään suurimmissa tapauksissa namien (tässä tapauksessa pääasiassa normaalin ruuan) ja käskysanan sekä vuotavien kehujen avulla jo ohi. Tarkoituksena olisi asteittain vähentää vuolaita kehuja, ja ruuan tuputtamista, niin että päästäisiin loppujen lopuksi käskysanan voimin ohi niin, että palkka tulisi pääasiassa ohituksen lopuksi runsaiden kehujen saattelemana. En siis oleta saavani koskaan mitään unelma ohitusta, vaan minulle riittää käskynkin alla tehdyt ohitukset.

Mutta tässä pikku kuulumisia ja päivityksiä koskien ohituksia tulee varmasti jatkossakin. :)



“Hankippa lappalainen, ne on niin uljaita”
22.07.2011 Soma,Toko,Yleisesti | 1 kommentti

Me ollaan oltu kerrankin edes jossain määrin aktiivisia. Tai ainakin Onneli, joka mm. söi meidän sohvan, josta en toki ollut kovin iloinen. Ei ollut ehkä se ihanin vastaanotto kun saapuu työpäivän jälkeen kotiin ja sohvan käsinojan pehmusteet on ympäri olohuonetta…
Ei vaan, me ollaan oltu aktiivia, kun ollaan taas ryhdytty treenaamaan tokoa. Molempien kanssa ollaan nyt siis treenailtu, Onnelin kanssa ihan perushommia ja Soman kanssa alokasluokan juttuja, jos niihin kisoihin? Ollaan ihan omillamme treenailtu ja eilen suuntasimme Tuomarinkylään lappalaiskoirien omiin vapaamuotosiin treeneihin pitkästä aikaa. Sää oli tosi lämmin (suorastaan kuuma, ohjaajalle tuli ihan hiki), ja vähän paikallaan seisova, joka näkyi myös molempien koirien suorituksissa.
Soman kanssa treenailtiin seuraamista ja seisomaan jääntiä. Jälkimmäisessä ollaan menty tosi paljon taakse päin, ja on vähän hakusessa. Ihan hyvin kuitenkin meni, mikä oli ihan positiivista. Seuraamisissa otettiin aika paljon käännöksiä ja pientä matkaa myös. Kerran myös vauhdin muutoksia. Ihan mukavasti meni, Soma keskittyi kivasti vaikka ympärillä oli häiriötä (toisia koiria tekemässä, hevosia meni ohi yms). Nyt jos tosiaan ottaisi itseään niskasta kiinni Soman kanssa ja treenaisi määrätietosemmin, niin ehkä me oikeasti päästäisiin niihin kisoihin, eikä kaikki jäisi vaan puheiksi.
Onnelin kanssa leikittiin (tyhmä sonja vaan kadottanut Onnelin suosikki lelun), ja vähän otettiin sivulle tuloa ja seuraamista. Sekä muutama istuminen. Ihan kivasti meni, mutta Onnelistä näkee, että ekat juoksut tekevät tuloaan, ja koko muu maailma kiinnostaisi niin kovasti tyttöä. Ihan kivasti kuitenkin meni, ja loppu aika opeteltiinkin vaan olemaan hiljaa ja katseltiin muiden tekemistä.

Aikasemmillakin kerroilla on mennyt mukavasti, Onnelilla tosin hieman paremmin. Mutta eiköhän tämä tästä, kun päästään taas hyvin vauhtiin tässä treenailussa. Onneli on myös ensimmäisiä kertoja mennyt maahan ilman käsiapua, josta olen kovin ylpeä!

Onneli on myös päässyt tutustumaan pyöräilyyn pikku hiljaa, tosin ihan pikku matkoja vaan. Matkoista suurin osa on ollut vain kävelyä pyörän vieressä niin, että talutan pyörää, jotta oppisi siihen. Ihan lyhyitä matkoja ollaan kokeiltu ihan pyöräillen, mikä on mennyt ihan kivasti. Kauheasti ei viitsi vielä pyöräillä, kun Onnelikin on vielä nuori, mutta ainakin ollaan totuttelu aloitettu han hyvällä menestyksellä.

Yllättävän paljon ollaan tehty, vaikkei sitä heti ajattele. Nythän koiria on kotona vain kaksi, kun Badi lähti Joonaksen vanhemmille Joonaksen suunnattua heinäkuun alussa armeijan kurkkusalaatteihin. Tämä järjestely on ollut ihan hyvä. Soma on myös käynyt aina välillä viihdyttämässä isääni yökyläilemällä siellä, jolloin me olemme Onnelin kanssa viettäneet aikaa kahdestaan. Ihan kivasti on mennyt, Onnelin on ehkä vähän pihalla ollut, mutta kun ollaan leikitty ja tehty pitkiä metsälenkkejä, niin on se tykännytkin.

Onneli on kokenyt myös ensimmäisen ukkosensa! Tyttö ei onneksi pelännyt, vahti vain kovasti ja ihmetteli mistä se ääni tuli. Ihan kiva huomata, että edes toinen koirista ei pelkää ukkosta, kun Somahan menee ihan paniikkiin ukkosesta.
Tällästä meillä, entäs teillä?



Hei, me täällä taas!
08.06.2011 Agility,Pk-hommat,Soma,Toko,Yleisesti | Ei kommentteja

Vähän on tämä päivittely ja kirjoittaminen jäänyt. Jos nyt kuitenkin ryhdistäydyttäisiin? Paljon on taas kerennyt muuttua tässä viime aikoina.
Itse lopetin opiskeluni erinäisten koulukiusaamis tapausten johdosta, kun niihin ei koulun hallinnon puolesta viitsitty puuttua: rupesi käymään henkisesti todella raskaaksi, ja koin näin olevan paremmin, vaikka edelleen haaveena on eläinala. Nyt sitten käyn töissä ja mahdollisesti syksyllä lähden lukemaan lukiotani loppuun ja hankkimaan valkolakkia. Ja jos sen jälkeen vaikka eläinlääkikseen yrittäisi?
Ja koska kerkesin asia pidemmän aikaa jo pois kotoa, niin tuntui oudolta palata kotiin. Tästä johtuen päädyin muuttamaan poikaystäväni luokse koirineni. Ja meillähän on nyt sitten yhteensä kolme kappaletta karvaisia tovereita: Soma, Onneli ja poikaystäväni elokuussa 6-vuotias pitkäkarvainen chihuahua Badi (Petite Danceurs Appassionato). Yhteiselo on sujunut kivasti, pientä hakemista vielä koirilla. Tai no, kahdella pienemmällä: Onnelilla ja Badillä.
Soma ja Badi eivät toisistaan oikeastaan jaksa kiinnostua, Badi varmaan ymmärsi suosiolla, että Soma on koirista se lauman pomo. Ainoastaan tosiaan Onneli ja Badi ovat vähän… noh, kuonot vastakkain. Tai pikemminkin Badi ei oikein sopeudu. Onneli kovasti tahtoisi tutustua ja leikkiä Badin kanssa, mutta vanhaa herraa ei oikein kiinnosta. Nyt odotellaan, että Onnelilla tulisi ensimmäiset juoksut, josko Badi sitä myötä oppisi sietämään Onnelia (ja tajuisi, että sehän on tyttö). Yritän saada vielä Badistäkin kuvia sivuille, oma sivuhan sillä on jo.

Treenailut ovat jääneet luvattoman vähälle. Ei vain oikein ole jaksanut, kaiken tuon kouluhäslingin sun muun muutto hommien keskellä, mutta jos nyt, kun kaikki ryhtyy olemaan kunnossa ja paikallaan. Se vähän mitä ollaan jaksettu treenata, niin on kyllä vaikuttanut kovinkin lupaavalta. Onneli osaa jo istua mallikkaasti käskystä, maahan menossa olen ryhtynyt häivyttämään kättä, ja sivulle tulossa Onneli tulee joten kuten pelkästä käskystä, tosin todella vinoon.. Treeniä treeniä siis.
Luoksetuloa ei kauheasti olla otettu tokomielessä, vaan ihan vain arkiluoksetuloa lenkillä metsässä olen vahvistellut, ihan mukavalla menestyksellä. Josko sitä tokoluoksetuloakin nyt alottaisi treenailemaan.

Muutamia jälkiä olen Onnelille tehnyt, Somallekin yhden. Onneli alkaa pikku hiljaa vähän jo tajuamaan idean, Somalle idea ei oikein avautunut, mutta mitäpä voisi olettaa ekalla kerralla. Vähän enemmän voisi ryhtyä treenaamaan, nyt varsinkin, kun vielä on kesä, ja voi. Kohta huomaan taas että onkin talvi, eikä lumeen olekaan niin kiva tehdä jälkiä. Eli jälkiä vaan tekemään.
Onnelin kanssa kävin myös tutustumassa vähän agilityesteisiin: puomi, A ja keinu. Kivasti meni, eikä tuntunut arastelevan lainkaan, vaan meni kaikki kivasti. Ensi keväänä voisikin sitten miettiä agilityn alkeiskurssille suuntaamista. Jos vain tottelevaisuus antaa myöden.

Onneli on kovasti kasvanut tänä aikana, kuvistakin sen näkee Onnelin kasvu sivulla. Se onkin jo Soman kokoinen, vaikka tuntuukin olevan pelkkää korvaa ja jalkaa. Ja vaikka se onkin Sompuran kokoinen, niin tuntuu se kovin pieneltä, kun Somahan on huomattavasti raskasrakenteisempi kuin Onnelikoipeliini.
Tosiaan, paljon on kerennyt tapahtua, eikä tässäkään varmaan kaikki, kun en varmaan kaikkea edes muista. Ai niin, olen päässyt ihailemaan ja seurailemaan Joukonheimon D-pentueen kasvua poikaystäväni vanhemmilla, vitsit että ne rottwilerin alut ovat suloisia :) .
Tähän loppuun vielä muutamia kuvia, lisää taas kuvagalleriassamme.