Hei taasSiitä onkin pienoinen ikuisuus, kun viimeksi sain jotain aikaiseksi näiden sivujen eteen. Nyt kuitenkin yritetään taas vähän kertoilla kuulumisia näin kesäisistä säistä. Tosiaan, kesähän saapui meillekin, tosin hitusen viileämpää saisi kyllä nyt olla, tälläiset noin 35-asteen lämpötilat ryhtyvät käymään kyllä jo ihan liian kuumiksi, niin ihmisille kuin koirillekin, varsinkaan kun illaksi ei tunnu paljoa viilentyvän.
Tässä on yhtä sun toista kerennyt tapahtua. Suurimpana varmaan se, että muutimme vanhempieni luokse takaisin Soman kanssa, kun minun ja Joonaksen suhde ajautuikin sitten loppujen lopuksi karille. Täällä Kontulassa ollaan taas viihdytty hyvin, omaan kotiin muutollakaan ei ole kiire. Ensi syksy on minulle vielä avoin, töihin olen suuntaamassa, mutta opiskelujen osalta en osaa edes vielä sanoa juuta enkä jaata. Sen näkee myöhemmin lähdenkö aikuislukion puolelle lukemaan lukioni loppuun ja sitä kautta ylioppilaaksi.
Mutta koiramaisempiin juttuihin. Soman kanssa ollaan treenaamisesta pidetty hiljaiseloa oikein urakalla. Mitään intoa sellaiseen ei ole ollut, varsinkaan näillä säillä ei nyt mitään saa aikaiseksi, hyvä kun ulkona jaksaa edes olla. Tarkoituksena olisi kuitenkin ryhdistäytyä ja saada vikatkin liikkeet kuntoon ja suunnata vihdoin ja viimein kisaamaan. Saa yllä nähdä, että milloin tälläinen ihme tapahtuu. Tarkoitus ainakin olisi 
.
Myös näyttelyitä olen ajatellut. Viimeksihän me kehässä pyörähdettiin lokakuussa -09, Jyväskylän erkkarissa. Voittaja -10 – näyttely kiinnostaisi, siellä olisi mielenkiintoinen tuomari eikä ilmoittautumismaksukaan mikään mahdoton ole! Ehkä me siellä sitten.
Mutta siis. Viime päivinä olemme ystäväni kanssa käyneet kimppalenkeillä. 5. päivä kävimme Koirasaaressa, eli siis Rajasaaressa sijaitsevassa isossa koirapuistossa. Tässä vähän tunnelmia Soman, Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Nemon (Droplet’s Kind Of Barley) kuvina:
Soma ja Rommi
Soma ja Nemo
Nemo
Viikko sitten ja sen jälkeenNiin niin, kyllähän me blogiin kirjotetaan, vähän laiskasti taas viime viikolla. Viime viikolla kun kerrankin olisi oikeasti ollut jotain kirjoittamisen aihetta, eikä vaan omistajan tylsiä löpinöitä. Mutta asiaan.
Viime viikonloppu oli perjantain ja lauantain osalta toimintaa täys, olihan se mukavaa vaihtelua. Perjantaina kauheassa paahteessa suuntasimme matkamme kohti Kontulan ala-asteen kenttää, oli sovittu tokotreffit Amyn ja suomenlapinkoira Sansin (Tornado Eagles Roxette) kanssa. Valitettavasti Amy ja Sansi saapui paikalle puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta, ja mehän kerettiin sitten treenata jo siihen mennessä, Joonaksen kuvatessa, ja totta kai vielä riehuttaa Somaa palkaksi: joten meillä oli jo väsähtänyt koira kun he saapuivat paikalle, meiltäpä jäi sitten häiriö pois. Joonas onnistui ikuistamaan Soman tokoilusta noi 200 kuvaa, joten nyt tein pienen “sarjakuvan” jokaisesta liikkeestä, loput kuvat löytyvät kuvagalleriastamme.
Viime viikkoiset tokot olivat kyllä aika harvinaista herkkua: Soma tuntui menevän melkein kuin unelma. Se antoikin kovan rohkaisun suunnata kisoihin. Tosin kun ei olla estehyppyä otettu ties milloin viimeksi niin ei sen takia sitten tokoihin mennä. Katsotaan jos kuitenkin syksyllä päästään starttaamaan!
Seuraamiset sujuivat mainiosti, tosin juoksukohdat tuottivat jälkeen jäämistä, mutta sitä korjataan imuttamalla, niin eiköhän sekin saada vielä kuntoon . Liikkeistä jäännit onnistuivat, tosin ekayrittämällä maahan menossa Soma jäi taas seisomaan, mutta muuten meni hyvin. Luoksetulo oli ihanan vauhdikas. Paikkamakuussa Soma kesti hyvin, kun menin noin 20 metrin päähän (taisi kyllä olla enemmänkin…), tosin en täyttä 2 minuuttia ollut, mutta ainakin kesti taas sen matkan, hienoa hienoa!
Lauantaina käväisimme Aptus Show’ssa suomalaisten rotujen esittelyssä. Onneksemme saimme molempiin suuntiin isältäni autokyydin, niin ei tarvinnut lähteä julkisilla leikkimään. Paikan päällä Soma oli nätisti, vähän kyllä meinasi näppästä kuonosta suomenpystykorva-esiintyjää, kun taisi olla liian tunneksiva pystykorvaherra. Mutta muuten meni hienosti. Kehässä meni vajaa kymmenen minuuttia ja meidän osaltamme oli vain juoksua kun olimme roduista viimeisenä. Meitä oli kaksi lapinkoiraa, niin saivat katselivat paremman näkemyksen rodusta sitten .
Eilen kävimmekin yhdessä ystäväni, hänen saksanpaimenkoira Rommin (SenSen Mann Tyson) ja Joonaksen sekä Soman kanssa lenkillä. Siinä saikin hyvää ohistustreeniä ja muutenkin treeniä kun piti koko ajan Soman kävellä nätisti kun Rommi oli vieressä koko ajan. Jouduimmekin moniin ohitustilanteisiin, mutta yllättävän hyvin niistä selvittiin! Kerrankin riitti kun muutamaan kertaan vain totesi, että ei. Oli kyllä aika voittaja -fiilis, kun huomaa kuinka ohitustreeni kerrankin tuottaa tulosta.
Kauhean vimman takia sivuille tuli taas uusi ulkoasu, joka tosin on vihdoin ja viimein sitä, mitä olen pitkään ulkoasulta halunnut.
Meillä on kesä!
Tosin, jos säätiedotuksia on uskominen, niin nämä kesäsäät loppuvat lyhyeen. Vaikka en mikään kuumien säiden ihminen ole eikä Soma kuumien säiden koira, niin eipä ole kiva jos hirmu kylmäksi vetää. Kivahan tuolla on auringossa kävellä, tosin jos taas hirmu kuuma niin ei kiva. Nytkin on muutaman päivän ajan kyllä ollut aika tukalaa. Tosin iltasin on mkava ollut käydä iltalenkillä, usein vielä sadekuuron jälkeen, kun ilma on raikas. Ah, kesä.
Tosiaan, osittain ehkä kesähuumassa tai jotain, niin sivuille vaihtui uusi ulkoasu jonkun aikaa sitten jo. Silloin en jaksanut kauheasti mitään lörpötellä blogiin, jos nyt. Sivut muuttuivat oikeastaan pelkäksi blogiksi, pientä esittelyä on vielä sivuilla, mtta vähän supistin sivuja pienemmiksi. Ainakin yritin .
Muutaman sanan voisin mainita meidän ohituksista. Niitä on siis tullut treenattua hurjastikkin. On tämä sää siihenkin antanut vähän jaksamista 
. Ihan kiitettävästi on mennyt, mutta vielä paljon treeniä tarvitaan.
Muutaman kerran olemme päässeet ihan hiljaa koirien ohi. Menetelmänähän meillä on se, että kun Soma aloittaa väyhväyh:n, niin käännytään saman tien tulosuuntaan, ja kävellään sinne kunnes Soma rauhottuu. S:n ruhotuttua, niin naks naksttimesta ja jatketaan naksuttelua, ja jos alottaa uudestaan, niin naksutus loppuu ja käännös takasin. Ja uudestaan, ja näin ollaan sitten päästy muutamaan otteeseen jo melkein mallikelpoisesti ohi! Lopuksi ja jos käsiä on ohituksessa vapaana, niin saa namia sitten palkinnoksi.
Meidät saattaa muuten nähdä pyörähtämässä Helsinki KV:ssa alias Aptus Show:ssa tapahtumaehässä kotimaisten rotujen esittelyssä. Ainakin olen lupautunut Soman sinne viemään, ellei nyt sitten jotain yllättävää ilmene. Siellä siis törmäillään .
Soma yökyläilemässäSoma pääsi eilen yökyläilemään isäni ja äitipuoleni luokse. Yökyläily tapahtui aivan ekstemporee, kun alkujaan oli tarkoitus, että Soma menee vain siksi aikaa hoitoon, kun minä ja Joonas käymme terveyskeskuspäivystykseen minun päänsärkyni johdosta (jossa sitten todettiinkin minulla poskiontelontulehdus)…
No, koska tänään on äitienpäivä, meinasi se sitä, että suunnitelmiin kuului äitini haudalla käynti ja siitä isälleni käymään. Koska koiraa ei hautausmaalle saa viedä, niin päädyimme ratkaisuun, että Soma viettää yökyläilyreissun Kontulassa.
Oli kyllä aika omituinen nukkua kotona ilman Somaa. Ja nyt on kyllä mukava olo kun on oma hauva kotona . Kiitos isälleni ja Outille Soman hyvästä hoivasta.
Uusi ilme (taas…)Haha, jonkun ehkä pitäisi kertoa minullekkin, ettei sivujen ulkoasua tarvitse vaihtaa joka päivä. Okei, syynä on oikeastaan ollut vain se, etten ole onnistunut saamaan sivuille juuri sitä minulle mieleisintä ulkoasua. Jos nyt tämä vaikka pysyisi. Sainhan ihan tarpeeksi tapella taas tuon svulootan paikalle saamisen kanssa. Täytyy toivoa että tämä toimisi nyt sitten kiitettävästi. Ainakin omalla IE:llä ja Safarilla tämä näyttäisi toimivan moitteettomasti, toisin kuin se keltainen. Mielipiteitä otetaan vastaan
