Blogissamme voit seurata niitä kaikkia hiusten repimistä, hanskojen tiskiin heittämisiä, sekä totta kai niitä onnistumisen hetkiä harrastusten ja normaalin arjen parista. Blogin tähtenä toimii pääasiassa suomenlapinkoira Soma, ja kirjoittajana sen uskollinen omistaja ja hihnan toinen pää Sonja.
Eilen sain vihdoin ja viimein kipinän aloittaa treenailun tokon suhteen taas (ja kipinähän tuli siinä kun katseli Lapikas.netissä käyttäjien tokokuvia/-videoita..). Ja koska nyt on taas tokokärpänen päässyt puremaan, niin asetin tavoitteeksi, että keväällä mennään starttaamaan tokokilpailuissa, tällä hetkellä olen katsellut muutamia kilpailuja mm. huhtikuun 25. päivä Tuomarinkartanossa oleva tokokilpailu olisi hyvän ajan päässä
.
Eilen otin kaikki ne tokoliikkeet, jotka on mahdollista, eli vain ja ainoastaan hyppy jäi pois, koska hyppy estettä minulla ei ole (sellaisen voisi kyllä hankkia…). Treenipaikkanamme toimi Kontulan ns. toimistorakennusten takana olevalla tiellä, aivan metroraiteiden vieressä, koska tällä lumimäärällä mikä Helsingissä vallitsee, niin auratut tiet ovat oikeastaan ainoat, missä voi treenata hyvin.
Seuraamista otin sekä hihnan kanssa että ilman hihnaa. Yllättävää kyllä, mutta Soma jaksoi yllättävän pitkän aikaa seurata pysähdyksien kanssa ilman palkkausta. Käännöksetkin hihnan kanssa sujui suhteellisen hyvin, jostain syystä Soma vähän arastelee, tosin sekin voi johtua siitä, että tilaa on vähän: isommalla kentällä olisi helpompi tehdä isompia käännöksiä.
Hihnatta seuraamisen liikkeelle lähtö :: kuva: Joonas Valtonen
Luoksetulossa ensimmäinen meni piloille, kun kutsuin Somaa, sitä alkoi puolessa välissä matkaa köhityttää kovasti, ja vielä kun se oli tulossa perusasentoon, niin alkoi köhityttää uudestaan. Otin sitten uudestaan: molemmilla kerroilla S pysyi loistavasti paikallaan siihen asti kunnes kutsuin. Onnistuneella, eli jälkimmäisellä kerralla Soma tuli hirmuisella vauhdilla oikein haukahduksien kera. Oli oikein ilo silmälle huomata kuinka innoissaan tyttö tuli luokse.
Liikkeestä maahan meno onnistuin perinteiseen tapaan hyvin. Perinteisenä ongelmana oli tietenkin se, että Soma ennakoi palatessani sen viereen ja nousee istumaan. Tässä jouduin muutamaan kertaan käskemään Soman uudestaan maahan. Tämä onkin ollut ongelma jo ihan tarpekasi kauan, että pitäisiköhän ryhtyä palkkaamaan aina palatessani niin Soman ollessa maassa ja sitten vasta pyytää takaisin sivulle istumaan.. Toimisikohan tällä tavalla ongelman pois saanti?
Paikalla olo yllätti minut positiivisesti! Yleensä se on tuottanut Somalle jonkun verran ongelmia, eikä ihan vain jonkun verran vaan suuresti. Tällä kertaa Soma pysyikin mallikelpoisesti paikallaan, vaikka otinkin vähän pidemmän matkan. Pysyin matkan päässä ehkä noin 20sekuntia ja Soma pysyi mahtavasti paikallaan! Oli kyllä Mamma niiiin ylpeä prinsessasta taas.
Liikkeestä seisomaan jäänti suorastaan kusi. Harmittaa kun se meni niin huonosti. Soma ei millään meinannut jäädä paikalleen seisomaan, ja palatessani niin Soma ennakoi taas ja istui. Tätä liike kokonaisuutta täytyy ryhtyä taas treenaamaan kunnolla, jos kerta huhtikuussa aijomme kisaamaan lähteä.
Lisää kuvia voi katsella kuvagalleriastamme.
Voihdoin ja viimeinen minullakin on se ihan ihka oma suomenlapinkoira. Nimittäin tänään käytiin Keravalla kirjoittamassa paperit kuntoon siitä, että Soma siirtyy kokonaan minun nimiini. Nyt sitten minäkin omistan sen ihka oman koiran
.
Koiart saivat omistajan muutoksen kunniaksi naudanliha páteeta päivälliseksi, ja myöhemmin illalla me ihmiset sitten juhlittiin leivonnaisten ja kahvien kera. Niin onnellinen olen omasta suomenlapinkoirastani, omasta pikku-Somasta.
Seuraavana suunnitelmissa olisi varmaan ilmoittaa Soma johonkin näyttelyyn, treenata tokoa ja valmistautua kesään, josko sekin vielä saapuisi. Ja tulevaisuudessa olisi vielä koitoksena Soman sterilointi, mahdollisesti.
Sivujemme kuvagalleriassamme on taas paljon uusia aina vuoden 2009 loppusta sitten tämän vuoden tammikuuhun saakka. Sinne vaan katselemaan
Alla joitain poimittuja kuvia uusien kuvien joukosta:
Nalle syyskuussa 2009
Soma & Joonas tammikuussa 2010
Soma tammikuussa 2010
Niin se yksi vuosi taas vierähti odottamatta ohitse. Vuosi toi mukanaan monta mutkaa matkassa, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Harrastusrintama oli keväällä todella aktiivisella nojalla, mutta sitten syksyllä taisi iskeä syysmasennus ja treenaillut jäivät sitten vähemmälle. Mutta uusi vuosi, uudet kujeet. Pieni kertaus vielä nopeasti viimeisimmistä, päivittämättömistä uutisista.
Pian viimeisen päivityksemme jälkeen, kihlauduin poikaystäväni kanssa, joka myös muutti meille asumaan, tulevaisuuden suunnitelmana on hankkia oma yhteinen asunto, sitten myöhemmin.
Ja 25. lokakuuta suunnistimme Jyväskylään kokoonpanolla: minä, kihlattuni Joonas, Soma ja auton ratin taakse istui äitipuoleni Outi. Jyväkylässä oli vuorossa meidän vuoden toinen näyttelymme, Lappalaiskoirien erikoisnäyttely tämäkin.
Jyväskylässä tapasin viimein Soman kasvattaja Tapion, oikein hauskan oloinen mies tuo Tapio oli.
Somalla ei rotukehässä mitään menestystä tullut, mutta tiedettiinhän tuo, tuloksena siis EH, mukavalla arvostelulla. Tuomarinamme toimi Pirjo Hjelm. Arvostelu:
Jäntevä kokonaisuus. Kokonaisuuteen nähden melko pitkä pää. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula. Melko niukasti kulmautunut edestä. Jäntevä, aavistuksen pitkä runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Liikkuu vähän kinnerahtaastimja nostelee eturaajojaan turhan korkealle. Turkin laatu OK; vähän niukkaa tänään.
Samaisessa erkkarissa kilpailin myös viho viimeisen junior handler kilpailuni, totta kai koirana toimi oma pikku prinsessani Soma. Kilpailu oli hauska, tuomarina toimi vanha SM-voittaja Petra Palukka. Meidän onneksemme sijoituimme Soman kanssa ensin vanhempien voittajaksi, ja sen jälkeen vielä voitin nuorempien kisaajan, ja näin minulle ja Somalle ojennettiin päivän parhaan ruusuke ja pokaali.


Minä vaihtokoiran kanssa : kuva Joonas Valtonen

Soma vaihtokoirana nuorempien esittäjällä : kuva Joonas Valtonen

Minä ja Soma JH-palkintojen kera : kuva Joonas Valtonen
Päivitysten aikana Soma kerkesi myös täyttää 3 – vuotta, eli onnea tytölle kolmesta vuodesta!

Suunnitelmia ensi vuodelle on vähän, mutta tarkoituksena ja suurena tavoitteenamme on suunnistaa viimein toko-kisoihin, ja jos kaikki hyvin menee, niin miksei jopa saataisi se TK1:nen vihdoin ja viimein.
Sivuillamme vallitsee nyt talvinen uusi ulkoasu, toivottavasti miellyttää muitakin kuin minua. Kommenttia ja palautetta otetaan mielellään vastaan.

Siitä onkin jo pitkä aika kun viimeksi sain aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Nyt on koulut lähteneet jo hyvin käyntiin, ja tässä odotellaan Soman juoksuja, ja 25. päivä tätä kuuta pitäis nokka laittaa kohti Jyväskylän erikoisnäyttelyä, joka olisi Somalle tämän vuoden viimeinen näyttely ja samalla myös minun viimeinen junior handler – kilpailu ennen kuin minusta vuoden vaihteessa tulee yli-ikäinen.
Tosiaan, heinä-elokuun vaihteessa olin hoitamassa kaksi viikkoa Soman kanssa kahta hurmaavaa paimensukuista suomenlapinkoiraa: Tahvoa (Naavaneidon Suentassu) ja Jäynää (Sagaberran Yökulkija). Aluksi oli pientä ärhentelyä, mutta lopuksi Somasta ja Jäynästä tuli erottamaton kaksikko, pitääkin Soman juoksujen jälkeen taas sopia treffit Sannan ja poikien kanssa.
Alla muutama kuva hoitoretkeltä:

Jäynä

Soma & Jäynä

Tahvo
Lisää kuvia kuvagalleriassamme
8.8. Saatiin pidettyä myös HSKH:n junior handler päivä, jossa Soma pääsi toimimaan junior handler koirana. Hyvin meni, tyttö käyttäytyi nätisti koko päivä ajan.
Alla kuva Somasta ja sen pikku esittäjästä:

Ensi jaksossa minulla alkaa mediadiplomi kurssi, jonka aikana Soman sivut kokevat suuren muutoksen, sitä ennen sivut viettävät varmastikkin hiljaiseloa, tosin Jyväskylästä tulee vielä tulos päivitykset